Mustat hupparit. Aurinkolasit. Turvamiehet tiukkailmeisinä. Darren Jason Watkins Jr. – IShowSpeed – ei saapunut Suomeen hissukseen, mutta ei myöskään halunnut tulla nähdyksi. Silti jokainen katse lentoaseman terminaalissa oli hänessä. Kello oli hieman yli kaksitoista, kun portit aukesivat ja mysteeri muuttui liikkeeksi. Hän kulki eteenpäin nopeasti, sivuille vilkaisematta. Yhtäkään kuvaa ei sallittu. Yhtäkään sanaa ei annettu.
“Poistukaa”, sanoi henkivartija. Se ei ollut ehdotus, vaan osa käsikirjoitusta, jota kukaan ei saanut lukea etukäteen.
Helsinki muuttui sen päivän aikana joksikin muuksi. Iltapäivällä, kun Speedin puhelimen kamera kääntyi päälle ja livestriimi räjähti käyntiin, fanit alkoivat juosta. Ihmisiä virtasi keskustaan. Ei ollut esiintymislavaa, ei mainoksia, ei tapahtumajärjestäjää – vain yksi mies ja ääni, joka sanoi: “I’m live.”
Teinit hakkasivat auton ikkunoita, toivoen pientä vilkaisua. Osa ei edes yrittänyt ottaa kuvaa, he vain halusivat olla siinä. Hetkessä. Siinä digitaalisessa hetkessä, josta saisi myöhemmin sanoa: “Mä olin siellä.”
Speed ei ollut hiljaa. “Lopettakaa hakkaaminen!” hän karjaisi megafoniin. Poliisi saapui hetkeä myöhemmin. Ei siksi, että jotain vakavaa olisi tapahtunut – vaan koska kontrolli alkoi sulaa. Ajoreitti piti vaihtaa. Fanit piirittivät autoa, halusivat tietää minne mennä. Poliisit antoivat ohjeet ja ajo jatkui. Nyt saattueessa.
Supercellin toimiston edessä seisoi sadan hengen jono. Jotkut olivat tulleet aamukuudelta. Osa odotti, ettei joutuisi koulusta myöhään. “Me seurattiin häntä jo silloin, kun kukaan ei vielä tiennyt kuka hän on”, sanoi 17-vuotias Nelli. Monille heistä tämä oli enemmän kuin fanitus – se oli todiste siitä, että netti ja todellisuus voivat kohdata fyysisessä tilassa.
Watkins on tunnettu nopeista käänteistä. Yksi päivä hän syö tulista ruokaa jossain Serbian kadulla, seuraavana hän juoksee pitkin Slovenian kujia tai sukeltaa öljypainiin Turkin markkinoilla. Hän tekee, mitä haluaa, ja ihmiset seuraavat.
Hänen menneisyytensä ei ole hiljainen. Twitch-bannit, huutelut, rasistiset kommentit, epäsoveliaat livestriimit – kaikki on ollut julkista. Silti mikään ei ole pysäyttänyt häntä. Ei yksikään kohu. Ei yksikään boikotti. Joku sanoisi, ettei hänen pitäisi olla täällä. Mutta hän on – ja tuhannet ovat iloisia siitä.
IShowSpeed ei tuo Suomeen show’ta, hän on itse se show. Ei käsikirjoitusta. Ei tuotantoa. Vain kännykkä, oma energia ja maailma, joka seuraa. Hänen suosionsa ei nojaa hyväntekeväisyyteen tai yhteiskunnallisiin sanomiin. Se nojaa siihen, mitä tapahtuu, kun karisma, kaaos ja kamera kohtaavat.
Ja vaikka emme näe hänen kasvojaan heti – huppu päässä, aurinkolasien takaa – hänen vaikutuksensa näkyy jokaisessa liikkeessä, jonka nuori fanijoukko tekee hänen vuokseen.