Suomalainen kestävyysjuoksutähti Alisa Vainio on päättänyt läpimurtokautensa, jota leimasivat ennätystulokset, kansainvälinen menestys ja syvällinen itsetutkiskelu.
28-vuotias Vainio sijoittui viidenneksi naisten maratonilla Tokion MM-kilpailuissa, ollen kilpailun paras eurooppalainen. Kauden aikana Vainio rikkoi myös Suomen maratonennätyksen kahdesti, mikä korosti hänen nousuaan kansainvälisen kestävyysjuoksun huipulle.
Kauden merkittävin saavutus nähtiin Valencian maratonilla joulukuun alussa, jossa Vainio juoksi ajan 2.20.48, joka on uusi Suomen ja Pohjoismaiden naisten maratonennätys. Tulos rikkoi yli 40 vuotta vanhan Pohjoismaiden ennätyksen, jota piti aiemmin hallussaan norjalainen juoksulegenda Ingrid Kristiansen, joka juoksi ajan 2.21.06 vuonna 1985.
Valencian tuloksellaan Vainio on 131:s naisten kaikkien aikojen maratontilastossa, ja hänen edellään on vain neljä Euroopassa syntynyttä juoksijaa.
Tulosten lisäksi kausi merkitsi Vainiolle myös käännekohtaa suhteessa urheiluun. Tunteikkaissa Instagram-julkaisuissaan hän on pohtinut itsemyötätunnon oppimista ja sitä, onko kehon ja mielen äärirajoille meneminen jatkuvasti välttämätöntä.
Olen miettinyt paljon, kuinka lähelle kehon ja mielen rajoja oikeasti täytyy mennä – ja onko ääripäihin takertuminen aina tarpeellista. Usein nämä rajat ovat olleet enemmän henkisiä kuin fyysisiä
Vainio kirjoitti.
Hänen mukaansa kausi pakotti omaksumaan uuden ajattelutavan – arvostamaan prosessia, hyväksymään levon osaksi kehittymistä ja ymmärtämään, ettei kehitys ole aina suoraviivaista. Vainion mukaan hänen arvonsa ei enää määräydy huonon päivän, epäonnistuneen harjoituksen tai keskeneräisyyden tunteen perusteella.
Vainio nousi suuren yleisön tietoisuuteen kymmenen vuotta sitten teini-ikäisenä, kun hän rikkoi Rion olympialaisten tulosrajan ensimmäisessä maratonissaan. Nopeaa nousua seurasivat vaikeat vuodet, joita leimasivat toistuvat loukkaantumiset sekä henkinen ja fyysinen kuormitus.
Tämä kausi osoitti kuitenkin, mihin Vainio pystyy ollessaan terve.
Valenciassa juostun ennätyskilpailun jälkeen Vainio on katsonut myös tulevaisuuteen.
Koen olleeni matkalla maratonjuoksijaksi jo pitkään. Minulla on kokemusta ja tiedän, miten toimia, enkä halua asettaa rajoja sille, mitä tulevaisuus voi tuoda. Haluan vain nähdä, mihin omat voimavarani riittävät
hän sanoi.
Marraskuussa antamassaan haastattelussa Vainio kuvaili uutta suhdettaan urheiluun sanomalla tuntevansa itsensä nyt “taiteilijaksi, joka toteuttaa itseään juoksemalla”.
Pitkään kestäneen Pohjoismaiden ennätyksen rikkoutuminen on herättänyt myös laajempaa keskustelua kestävyysjuoksusta ja dopingista. Kristiansen on todennut uskovansa veridopingin olevan yhä vakava ongelma lajissa, mutta korostanut samalla, että Vainion tulos on saavutettavissa laillisin keinoin.
Yleisurheilun asiantuntija Ilkka Kontinaho on puolestaan nostanut esiin huolia mikrodopingista ja verimanipulaation havaitsemisen haasteista biologisten passien avulla.
