Antti Vilho Olavi Litja oli suomalainen, Jussi-palkittu näyttelijä, joka menehtyi äkillisesti 84-vuotiaana vakavan sairauden seurauksena. Tunnettu hienovaraisesta huumoristaan, hillitystä esiintymisestään ja unohtumattomista rooleistaan elokuvaklassikoissa kuten Mies, joka ei osannut sanoa ei ja Mielensäpahoittaja, Litja jätti jälkeensä merkittävän perinnön suomalaisessa elokuvassa, televisiossa ja teatterissa.
Elämän alkuvuodet
Antti Litja syntyi 21. helmikuuta 1938 Antreassa, Karjalassa, joka luovutettiin Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen. Hänen perheensä — isä Eino, tehdastyöläinen, ja äiti Helvi — evakuoitiin sodan aikana ja he asettuivat Lopelle Etelä-Suomeen.
Litja kasvoi vaatimattomissa oloissa siskojensa keskellä ja oli luonteeltaan hiljainen ja pohdiskeleva poika, joka myöhemmin myönsi olleensa koulussa keskinkertainen.
“En ollut hyvä oppilas”, hän sanoi kerran, “mutta tarkkailin aina ympäristöäni.”
Kuusitoistavuotiaana hän muutti yksin Helsinkiin, missä hän teki sekalaisia töitä — muun muassa autonasentajana, sähkömiehenä ja pölynimureita valmistavassa tehtaassa — ennen kuin löysi kutsumuksensa näyttämöltä. Hän aloitti uransa Helsingin Nuorisoteatterissa, ja ihailunsa James Deania kohtaan innoitti häntä hakeutumaan näyttelijäopintoihin.
Hän valmistui Suomen Teatterikoulusta vuonna 1963 — päätös, joka muutti suomalaisen näyttämötaiteen historiaa.
Nousu näyttämötaiteen kärkeen
Valmistuttuaan Teatterikoulusta Litja liittyi Tampereen Työväen Teatteriin, jossa hän vietti kaksitoista kehittävää vuotta (1963–1975). Sen jälkeen hän siirtyi Suomen Kansallisteatteriin, suomalaisen teatterin huipulle, jossa hän esiintyi vuoteen 1985 saakka.
Myöhemmin hän oli keskeinen osa Helsingin Kaupunginteatteria (1985–1987, 1995–2011) ja palasi vielä Kansallisteatteriin vuosina 2012–2014.
Hänen näyttämöroolinsa olivat monipuolisia, mutta erityisesti mieleen jäi Kvartetti, koskettava komedia ikääntyvistä oopperalaulajista. Litja liittyi kokoonpanoon Lasse Pöystin, Ritva Valkaman ja Kyllikki Forssellin rinnalle, ja esityksestä tuli Helsingin Kaupunginteatterin suurin yleisömenestys neljän vuoden ajaksi.
Teatterikriitikot kuvasivat Litjan esiintymistä usein “hillityksi mutta vangitsevaksi”. Hän hallitsi näyttämön ilman suuria eleitä — se oli hienovaraisuuden taidetta, joka määritteli koko hänen uransa.
Elokuvien läpimurto
Litjan ensiesiintyminen valkokankaalla nähtiin 1959 elokuvassa Vatsa sisään, rinta ulos!, mutta todellinen läpimurto tapahtui 1970-luvun puolivälissä, kun ohjaaja Risto Jarva valitsi hänet päärooleihin kolmessa yhteiskunnallisesti sävyttyneessä komediassa — Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975), Loma (1976) ja Jäniksen vuosi (1977).
Nämä elokuvat, joissa Litja esitti tavallisia miehiä moderneissa ja usein absurdiin kallistuvissa tilanteissa, tekivät hänestä koko kansan tunteman.
“Hän ilmensi suomalaista sielua — hiljaista, itsepintaista ja vaatimattoman humoristista tavalla, joka ei koskaan tuntunut teennäiseltä.”
— sanoi elokuvahistorioitsija Kirsikka Moring.
Rooli pastori Aimo Niemenä toi Litjalle ensimmäisen Jussi-palkinnon vuonna 1976. Jarvan kuolema vuonna 1977 päätti hedelmällisen yhteistyön, mutta Litjan asema suomalaisen elokuvan suurmiehenä oli sinetöity.
Monipuolinen elokuvataiteilija
1980-luvulla Litja laajensi repertuaariaan. Hän esiintyi Mika Kaurismäen elokuvassa Klaani – tarina Sammakoitten suvusta (1984) ja esitti komisario Lauri Hanhivaaraa Matti Kassilan elokuvassa Jäähyväiset presidentille (1987) — hahmoa, jonka hän toi myöhemmin myös televisioon.
Hän näytteli myös synkempiä rooleja, kuten elokuvassa Lain ulkopuolella (1987), jossa hän esitti väkivaltaiseen pakkomielteeseen ajautuvaa miestä. Näissä rooleissa Litja osoitti kykynsä liikkua saumattomasti komediasta psykologiseen draamaan.
1990-luvulla hän teki vaikuttavan pääroolin Anssi Mänttärin elokuvassa Muuttolinnun aika (1991) ja esiintyi lisäksi Kassilan Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988) sekä Kaikki pelissä (1994) -elokuvissa.
Myöhemmin hänet nähtiin muun muassa elokuvissa Hurmaava joukkoitsemurha (2000) ja Prinsessa (2010).
Televisio teki hänestä koko kansan tuttavan
Televisio rakasti Antti Litjaa. 1970-luvulla hänestä tuli tuttu kasvo sarjassa Rintamäkeläiset (1972–1975), jossa hänen roolinsa naapuri Pekka Uittona teki hänestä osan suomalaista arkea.
Hän toisti komisario Hanhivaaran roolin useissa rikossarjoissa ja esiintyi suositussa komediasarjassa Kaverille ei jätetä 2000-luvun alussa.
Myöhemmin hän toi huumoria sarjaan Päin perhettä, vakavuutta draamasarjaan Sydänjää (2007–2010) ja esitti marsalkka Mannerheimia sarjassa Presidentit (2006). Hänen televisiouransa heijasti hänen monipuolisuuttaan — kykyä saada katsojat nauramaan, ajattelemaan ja liikuttumaan.
Jäähyväiset: Mielensäpahoittaja ja kansallinen rakkaus
Litjan viimeiseksi elokuvaksi jäi vuonna 2014 ensi-iltansa saanut Mielensäpahoittaja, jossa hän esitti jääräpäistä, mutta sydämellistä vanhaa maanviljelijää. Dome Karukosken ohjaama ja Tuomas Kyrön romaaniin perustuva elokuva keräsi yli puoli miljoonaa katsojaa.
“Se oli elämän rooli — hän oli Mielensäpahoittaja,”
— sanoi ohjaaja Dome Karukoski.
Rooli toi Litjalle hänen toisen Jussi-palkintonsa sekä Betoni-Jussi -elämäntyöpalkinnon vuonna 2015 — tasan neljäkymmentä vuotta ensimmäisen jälkeen.
Ihmisenä rooliensa takana
Lavojen ja kameroiden ulkopuolella Antti Litja tunnettiin rehellisyydestään ja vaatimattomuudestaan. Hän puhui avoimesti pitkään kestäneestä alkoholiongelmastaan, jonka hän voitti 1980-luvun lopulla.
“Raittius pelasti minut,”
— hän kertoi.
Litjalla oli kolme poikaa kolmesta eri suhteesta, mutta hän piti yksityiselämänsä poissa julkisuudesta. Kollegoiden mukaan hän oli lempeä, pohdiskeleva ja nöyrä — mies, joka antoi työnsä puhua puolestaan.
“Antti näytteli enemmän sielullaan kuin kehollaan,”
— kirjoitti kriitikko Kirsikka Moring.
Viimeiset vuodet ja jäähyväiset
Mielensäpahoittajan jälkeen Litja sai vakavan aivoinfarktin vuonna 2014, joka heikensi hänen puhekykyään ja pakotti hänet jäämään eläkkeelle. “Näyttelijänurani on ohi,” hän sanoi Helsingin Sanomille vuonna 2016 tyynesti hyväksyen kohtalonsa.
Hän vietti viimeiset vuotensa Thalian Torpassa, näyttelijöiden hoivakodissa Helsingissä. Ystävien mukaan hän säilytti huumorintajunsa ja lempeytensä loppuun saakka.
Antti Litja menehtyi äkillisesti heinäkuussa 2022, 84-vuotiaana. Hänet haudattiin Kalevankankaan hautausmaalle Tampereelle — samaan kaupunkiin, jossa hänen uransa oli alkanut.
