42 miljoonaa seuraajaa, yksi suoratoisto ja ämpärillinen salmiakkia. Siinä resepti, jolla IShowSpeed, oikealta nimeltään Darren Watkins Jr., valloitti Helsingin keskustan — ja sai koko Suomen nuorison kaduille yhdellä livepainikkeella.
Heti maanantain iltapäivänä tubettaja käynnisti livestriimin, ja fanit ryntäsivät kaduille kuin kellotettuna. Ensimmäinen pysäkki oli Kruununhaka, suoraan Senaatintorin kupeeseen.
Watkins astui autosta ulos megafoni kädessä, virne kasvoilla ja huusi katsojille:
– Väistä, per-kéle!
Yleisö sekosi. Kamera rullasi. Ja Suomen pääkaupunki oli hetken aikaa pelkkä kulissi kansainväliselle striimille.
Stockmannin edessä joku tarjosi partakonetta. Speed tarttui siihen, nauroi ja pyyhkäisi fanin päähän pari raitaa.
– Nyt sä oot virallisesti osa show’ta, hän tokaisi.
Samalla fanit tyrkyttivät karkkia: salmiakkia, suklaata, Muumi-limua. Speed haukkasi salmiakkia ja pysähtyi.
– Mitä hittoa tämä on?
Hetken päästä hän maiskutti Fazerin sinistä.
– Tää on hyvää. Tää on oikeesti hyvää.
Katolla Watkins heittäytyi vaarallisen lähelle reunaa. Katsojat chattissa sekosivat. Brändin edustajat saapuivat kättelemään, mutta Speed oli jo toisaalla — striimi kulki omia polkujaan.
Saunalautalla maisemat vaihtuivat veteen. Speed otti takaperinvoltin mereen, kuivatteli itsensä saunassa ja maiskutteli lohikeittoa.
– Suomalaista lohikeittoa? Mitä hittoa? hän naurahti, ennen kuin lisäsi: – Mutta mä pidän kalasta.
Sitten tuli poroa.
– Tämä on paras annos, mitä mä oon maistanut Suomessa.
Mannapuuro kruunasi menun. Hän taputti pöytää kuin kiitokseksi ja virnisti.
– Tämä on makeeta, mutta silti suomalaista. Mä tykkään tästä.
Kaiken tämän keskellä kamera rullasi tauotta. Striimi keräsi parhaimmillaan yli 160 000 yhtäaikaista katsojaa. Ja tuhannet fanit seurasivat perässä — jotkut olivat matkustaneet Rovaniemeltä asti nähdäkseen idolin sekunniksi.
Striimi ei pysähtynyt hetkeäkään miettimään, miltä Helsinki näyttää ulkopuolelta. Empirearkkitehtuuri jäi varjoon, Tuomiokirkko oli vain taustakuva. Supercellin kutsu jäi käyttämättä. Ja vaikka mahdollisuus olisi ollut, suomalainen kulttuuri näyttäytyi lähinnä ruokana, rantana ja repäisynä.
Mutta ehkä se oli tarkoituskin.
Jere “Sere” Siltala, yksi vierailun koordinaattoreista, näki tilanteen sisäpuolelta:
– Speedillä on käsittämätön pelisilmä. Hän tietää, miten tehdä tavallisesta sekoilua — tavalla, jota ei voi jättää katsomatta.
Jyväskylän yliopiston dosentti Veli-Matti Karhulahti totesi, että Speedin esiintyminen ei ole sattumaa:
– Se, mikä näyttää spontaanilta, on usein tarkkaan rytmitettyä. Hän tietää, milloin vaihtaa aihetta ja milloin jäädä kiinni hetkeen.
Striimin lopussa Hesburger otti yllätysvoiton. Speed haukkasi burgeria, vilkaisi kameraan ja karjaisi majoneesit suupielistä roiskuen:
– Tää on ainoa maa Euroopassa, jossa on hyviä burgereita!
Kamera pysähtyi hetkeksi — ja sitten taas liikkeelle.
Vaikka lähetys oli kaoottinen, sekava ja reaktiivinen, se vangitsi katsojan täysin. Ja ehkä juuri se tekee Watkinsista aikamme tähden. Hän ei analysoi kulttuuria, hän toimii. Hän ei kerro tarinaa — hän tekee siitä suoran lähetyksen, jossa fanit ohjaavat ja tähdet seuraavat.
Mutta seuraavalla kerralla… jos sellainen tulee… voisi Suomi näyttää muutakin kuin ämpärillisen salmiakkia.