Jutta Zilliacus on nyt 100-vuotias, eikä hän ole kiinnostunut hidastamaan vauhtia, pehmentämään sanojaan tai käyttäytymään ikänsä mukaisesti.
Kun häneltä kysyttiin pitkän iän salaisuutta, Zilliacus antoi vastauksen, joka yllätti monet:
“En varsinaisesti elänyt kuin nunna.”
Hän myönsi eläneensä vuosikymmeniä tavoilla, jotka sotivat kaikkia terveysblogeja vastaan — mukaan lukien runsas tupakointi nuoruudessa sekä iltarituaali, johon kuuluivat viini, juusto ja silloin tällöin kuiva martini. Hän sanoi:
“Nautin edelleen silloin tällöin gin tonicin.”
Täytettyään sata vuotta Zilliacus torjui julkisen juhlan ajatuksen.
Hän sanoi:
“En halua vieraita. En halua lahjoja. Minulla on jo tarpeeksi viiniä.”
Hän vietti päivän rauhassa perheensä kanssa, valiten merkityksellisen ajan huomion sijaan.
Poliittisesti terävänä vielä 100-vuotiaanakin hän ilmaisi huolensa autoritäärisistä suuntauksista ja korosti, että hänen entisen puolueensa on pysyttävä hallituksessa äärimmäisyyksien nousun estämiseksi. Hän sanoi:
“Olen huolissani siitä, mihin suuntaan asiat ovat menossa. Vahva, demokraattinen johtajuus on tärkeämpää kuin koskaan.”
Virallisia tapahtumia ei järjestetty, ei ollut lavaa eikä kameroita — vain nainen, joka eli juuri niin kuin halusi, eikä näe syytä muuttaa mitään nyt.
