Suomalainen laulaja ja entinen taiteellinen johtaja, Lilli Paasikivi vanhemmat—hänen isänsä Antti Ilmari Paasikivi ja äitinsä Irmeli Soini—näyttelivät tärkeää roolia hänen urallaan vaalimalla hänen musiikillisia lahjojaan alusta alkaen.
Lahdessa kasvaessaan Lilli oli joka päivä musiikin ympäröimä. Hänen isänsä, insinööri, toi rauhallisen läsnäolon ja analyyttisen ajattelutavan, joka kannusti kurinalaisuuteen ja keskittymiseen, kun taas hänen äitinsä, taloustieteilijä ja omistautunut harrastajamuusikko, täytti kodin melodialla ja luovuudella.
Jo varhain Paasikiven koti soi soittimista ja laulusta. Lilli on muistellut, kuinka musiikki oli yksinkertaisesti osa jokapäiväistä elämää ja sanoi:
Meidän kodissamme musiikki oli aina läsnä. Aloitin viulun soiton seitsemänvuotiaana ja lisäsin jatkuvasti soittimia—saksofoni, kitara. Musiikki oli yksinkertaisesti osa elämää.
Perheen ystävät muistavat illat, jolloin olohuone muuttui pieneksi konserttisaliksi, ja nuori Lilli esitti viulukappaleita äitinsä säestäessä pianolla.
Irmeli vaikutti erityisen voimakkaasti. Ammattityönsä ohella hän oli aktiivinen Lahden yhteisön musiikkikasvatuksessa, rohkaisten musiikin pariin paitsi omia lapsiaan myös monia paikallisia nuoria. Hänen pianonsoittonsa ja jatkuva kannustuksensa antoivat Lillille itseluottamusta seurata intohimoaan ja hakeutua myöhemmin opiskelemaan Lontoon Royal College of Musiciin.
Antti, vaikka ei ollut muusikko, tarjosi erilaista tukea. Hänen rauhallinen ohjauksensa ja jäsennelty lähestymistapansa auttoivat Lilliä kehittämään kurinalaisuutta ja kestävyyttä, joita vaativa kansainvälinen oopperaura edellytti. Perheen ystävät kuvaavat häntä hiljaisen ylpeäksi ja aina vakautta tuovaksi, jotta Lilli saattoi ottaa rohkeita taiteellisia askeleita.
Nämä varhaiset kokemukset—perheen musiikki-illat, äidin omistautuminen taidekasvatukselle ja isän vankkumaton tuki—loivat perustan kaikelle, mitä Lilli saavutti. Siirtyessään Suomen Kansallisoopperasta kansainvälisille lavoille ja nykyiseen tehtäväänsä Bregenzin festivaalin johtajana hän jatkaa vanhempiensa kiittämistä horjumattomasta uskosta hänen lahjakkuuteensa, uskosta joka muovasi hänen musiikillisen matkansa ydintä.
