“Äpärä” tarkoittaa avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, ja sanaa pidetään nykyään halventavana, vaikka se on ollut osa suomen kieltä jo vuosisatoja.
Sanan tausta juontaa ajalta, jolloin avioliitto määritti lapsen yhteiskunnallisen aseman — “äpäräksi” kutsuttu jäi usein ilman isän sukunimeä ja perintöoikeutta. Se oli aikansa leima, joka kertoi enemmän yhteiskunnan arvoista kuin lapsesta itsestään.
Kielen tutkijat ovat todenneet, että tällaiset sanat kantavat mukanaan menneiden aikojen häpeää ja syrjintää. Kuten eräs tutkija on kuvannut:
Sana äpärä ei kerro lapsesta mitään — se kertoo yhteiskunnan tarpeesta erottaa ja arvottaa.
Nykyään “äpärä” esiintyy lähinnä kirjallisuudessa, runoudessa tai historian kuvauksissa. Esimerkiksi:
Hän kasvoi äpäränä, mutta hänen sydämensä oli vahvempi kuin yksikään suvun nimi.
Arkikielessä sana voi joskus saada myös slangimaisen merkityksen, kuvaamaan jotakin “oudosti epäonnistunutta” tai “epätäydellistä”, kuten:
Se on ihan äpärä versio tosta elokuvasta.
Tällainen käyttö on kuitenkin harvinaista ja usein sävyltään alentavaa.
“Äpärä” on siis enemmän kuin sana — se on muistutus menneestä ajasta, jolloin syntyperä määritteli arvon. Tänään se toimii esimerkkinä siitä, miten kieli muuttuu ja miten yhteiskunta oppii pois leimaavista sanoista.