Ohjaaja ja käsikirjoittaja Neil Hardwick meni naimisiin 1960-luvun lopulla, mutta 25 vuoden jälkeen hänen avioliittonsa päättyi vaimon jatkuviin seksisuhteisiin, ja tähän päivään asti hän on pysynyt sinkkuna eikä ole mennyt uudelleen naimisiin.
Hardwick tapasi tulevan vaimonsa ensimmäisen kerran tullessaan Suomeen Cambridgen stipendillä opiskelemaan teatteria. Vaimo oli tuolloin vielä koululainen, joka vieraili usein hänen pienessä yksiössään ja ehdotti avioliittoa, jotta he voisivat asua yhdessä. Myöhemmin hän myönsi:
En ollut järin innostunut, mutta sisäoppilaspoika minussa oli yhä niin tohkeissaan seksin helposta saatavuudesta, että en tullut pohtineeksi vaihtoehtoja kovin realistisesti.
Hänen vaimonsa oli juristi, mutta yhteiselämä muuttui pian myrskyisäksi. Hardwickin mukaan vaimo aloitti ensimmäisen avioliiton ulkopuolisen suhteensa alle kuukauden kuluttua häistä. Vaimo perusteli sitä 1970-luvun feminismin hengellä: miehillä oli aina ollut rakastajattaria, nyt naisilla oli sama oikeus. Hardwick muistaa yhden hänen suorasukaisista toteamuksistaan:
Minä vain makaan kuin lahna.
Hardwickin mukaan tämä paljasti, että seksi itsessään oli vaimolle yhdentekevää ja että suhteet muihin miehiin merkitsivät lähinnä tunnetta siitä, että hänestä pidettiin. Tästä huolimatta hän oli mustasukkainen Neilistä itsestään, mikä loi paradoksin, joka varjosti heidän avioliittoaan.
Koko heidän 20-vuotisen suhteensa ajan Hardwick aneli häntä lopettamaan.
Vaimo petti jatkuvasti. Hardwick ei: hän pyysi lopettamaan, mutta vaimo ei totellut.
Avioliiton todellisen tilan tiesi vain “ehkä kolme ystävää.” Toisinaan pari jätti avioerohakemuksen ja asui erillään, mutta he palasivat toistuvasti yhteen, osittain kahden lapsensa vuoksi. Hardwick kuvaili sisäistä ahdistustaan:
Olin säälittävässä ristiriitatilanteessa: halusin heti pois niin sanotusta avioliitosta voidakseni pelastaa mielenterveyteni, mutten pystynyt lähtemään.
Avioliitto päättyi virallisesti vuonna 1990, vaikka henkisesti hän koki eron tapahtuneen jo vuosikymmen aiemmin. Hänen vaimonsa kuoli noin 25 vuotta sitten, 1990-luvun lopulla, ja hänen henkilöllisyytensä on pysynyt poissa julkisuudesta. Hardwick pohti katkerasti mutta myös ironisesti heidän erojaan sanoen:
Tätä ei ehkä saisi sanoa, mutta olen ajatellut, että olen ollut paljon parempi feministi kuin vaimoni.
Eron jälkeen hänellä oli useita suhteita, mutta ei enää pysyvää parisuhdetta. Hän myönsi kerran:
Yhden kanssa olisin saattanut kuvitella viettäväni koko loppuelämäni, mutta hänellä oli jo perhe eikä hän voinut sotkea sen elämää. Niinpä minä sotkin jälleen kerran omani.
Hardwick tunnusti myös itse ajautuneensa kolmiodraamoihin eron jälkeen, vaikkakaan ei koskaan yhtä avoimesti kuin hänen vaimonsa. Hän tunnusti:
Niitä ei ollut monta. Ja minä olin varmaan niin rikki, etten elänyt niitä täysillä. He saapuivat elämääni, viipyivät vuoden tai kolme. Ehkäpä sinä halusit viettää loppuelämäsi yksin.
Vaikea avioliitto jätti syvän jäljen hänen taiteeseensa. Hän myönsi avoimesti käyttäneensä traumojaan ja yksityiselämäänsä materiaalina. Niilin lähteet -sarjassa hän kirjoitti vaimonsa hahmoksi, Reinikaisessa hän loi itselleen neljä alter egoa, ja Pakanamaan kartassa hän kanavoi mustasukkaisuutta ja kärsimystä draamaan.
Otetaan mustasukkaisuus ja kärsimys osaksi juonta. Pakanamaan kartta tarkoittaa vanhan kartan valkoista aluetta, sitä missä hirviöt vaanivat. Se tarkoittaa myös spermatahraa lakanoissa.
Nykyään Neil Hardwick on 76-vuotias ja asuu palvelutalossa Eirassa, Helsingissä, kärsien vaikeista neuropaattisista kivuista. Hänen lapsensa halusivat varmistaa, ettei hän kaatuisi vaarallisesti yksin kotona. Siellä hän kirjoitti muistelmateoksensa Poistetut kohtaukset, jossa hän viimein kertoi koko tarinan “onneton avioliitto.” Hän on yhä sinkku, avioliiton muokkaama, ja kuten hän kerran kirjailijan ironialla sanoi:
Ehkäpä sinä halusit viettää loppuelämäsi yksin. Ehkäpä.