Arto Hietikko syntyi vuonna 1965 ja kuoli 60 vuoden iässä lokakuussa 2025. Hänen kuolemansa syynä oli pitkäaikainen sairaus, jonka kerrotaan edenneen pitkän ajanjakson aikana. Sairauden tarkempia yksityiskohtia ei ole julkistettu.
Hietikko oli pitkän linjan ja laajasti arvostettu hahmo suomalaisessa punk-skenessä. Hän toimi underground-lehden Toinen Vaihtoehto päätoimittajana, pyöritti pientä mutta vaikutusvaltaista Nunchakupunk-levymerkkiä, työskenteli kirjastosektorilla – erityisesti Ylöjärvellä – ja oli tunnettu osallistumisestaan Puntala-Rockin järjestämiseen. Häntä pidettiin tärkeänä äänenä suomalaisessa vaihtoehtokulttuurissa ja omistautuneena DIY-etiikan puolustajana.
Hietikon kuolema tuli julkisuuteen 24. lokakuuta 2025. Yksi ensimmäisistä hänen poismenoaan kommentoineista oli Vapaa Maa -yhtyeen Mikko Suikkanen, joka kunnioitti Hietikon elämäntyötä ja arvoja. Suikkanen kirjoitti:
Arto oli tinkimätön periaatteen mies… hänellä oli vahvat mielipiteet muun muassa antifasismista, tasa-arvosta ja eläinten oikeuksista. Hän oli syvästi omistautunut maailmanlaajuiselle punk-kulttuurille… ja oli muutenkin hyvin sivistynyt ja älykäs.
Tietojen mukaan Digital and Population Information Agency vahvisti Hietikon kuoleman medialle.
Hietikon vaikutus ulottui paljon musiikkia laajemmalle. Kollegat ja ystävät ovat kuvanneet häntä määrätietoiseksi kulttuurityöntekijäksi, jonka sitoutuminen punk-ideologiaan ei koskaan horjunut. Hänen pitkä ura kirjastotyössä oli myös arvostettu, ja hänen kanssaan työskennelleet kehuivat hänen asiantuntemustaan, rauhallista ammattitaitoaan ja kykyään inspiroida muita.
Suomalainen punk-yhteisö reagoi voimakkaasti uutiseen, ja monet korostivat, kuinka syvästi Hietikko muovasi skeneä vuosikymmenten ajan. Hänet muistetaan miehenä, joka eli arvojensa mukaisesti, tuki nuorempia sukupolvia ja puolusti tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta niin julkisesti kuin yksityisestikin.
Vaikka hänen viimeisten päiviensä tarkat olosuhteet ovat yksityisiä, hänen kuolemansa merkitsee yhden aikakauden päättymistä suomalaisessa punk-kulttuurissa. Ystävät, muusikot ja Toinen Vaihtoehto -lehden lukijat ovat kuvanneet hänen poismenoaan korvaamattomaksi ja korostaneet hänen elinikäistä omistautumistaan vaihtoehtomusikille ja aktivismille.
