Saku Koivu on suomalainen jääkiekkoilija, joka on syntynyt 23. marraskuuta 1974 ja pelasi ammattilaisuransa vuosina 1992–2014. Hän asuu nyt Turussa, toimii kotikaupunkinsa jääkiekkoseuran hallituksessa ja työskentelee rakennusalalla samalla kun tukee poikansa Aatoksen nousevaa jääkiekkoura.
Varhaiset vuodet Turussa
Koivu kasvoi jääkiekkoperheessä Turussa. Hänen isänsä Jukka valmensi TPS:ssä, ja äiti Tuire loi tiiviin kodin. Nuorempi veli Mikko nousi myös NHL-tähdeksi. Sakun ammattilaisura alkoi vuonna 1992 Turun Palloseurassa, tunnetussa nimellä TPS. Tulokaskaudellaan hän auttoi TPS:ää voittamaan Suomen mestaruuden ja osoitti nopeasti johtajuutensa jäällä.
Nousu tähdeksi Suomessa
Kaudella 1994–95 hän hallitsi SM-liigaa tehden sarjan kärkilukemat 73 pistettä. Hän voitti Veli-Pekka Ketola -palkinnon, Kultainen kypärä -pelaajien MVP-palkinnon, Lasse Oksanen -liigan MVP-tunnustuksen ja Jari Kurri -pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon. TPS voitti jälleen mestaruuden, ja Koivun nimi tuli tunnetuksi suomalaisen jääkiekon huippuna.
Atlantin ylitys
Montreal Canadiens varasi Koivun 21. pelaajana vuoden 1993 NHL:n varaustilaisuudessa, ja hän liittyi NHL:ään vuonna 1995. Tulokaskaudellaan hän keräsi 45 pistettä 82 ottelussa. Vuoteen 1999 mennessä hänestä tuli ensimmäinen eurooppalaissyntyinen Canadiensin kapteeni, ja hän johti joukkuetta kymmenen kauden ajan, mikä sivusi legendaarisen Jean Béliveaun ennätystä seuran pitkäaikaisimpana kapteenina.
Taistelut ja paluu
Syyskuussa 2001 Koivulla todettiin Burkittin lymfooma, eräs non-Hodgkinin lymfooman muoto. Hänen paluunsa jäälle 9. huhtikuuta 2002 toi unohtumattoman kahdeksan minuutin seisovan aplodien suosionosoituksen Molson Centressä.
Saku Koivu sanoi:
Tärkeintä on pysyä positiivisena.
Hänen sinnikkyytensä toi hänelle vuoden 2002 Bill Masterton Memorial Trophyn. Seuraavalla kaudella hän saavutti uransa parhaat 71 pistettä, todistaen että sairaus ei määritellyt hänen uraansa.
Vamma ja sopeutuminen
Huhtikuussa 2006 Koivu sai irronneen verkkokalvon saatuaan osuman Justin Williamsin korkeasta mailasta. Hän menetti näkökenttänsä sivusuunnassa toisesta silmästä ja käytti sen jälkeen suurempaa visiiriä. Siitä huolimatta hän jatkoi menestyksekkäästi ja voitti vuoden 2007 King Clancy Memorial Trophyn johtajuudestaan ja humanitaarisista ansioistaan.
Kansainvälinen loisto
Koivu loisti kansainvälisellä tasolla Suomen maajoukkueessa. Hän voitti maailmanmestaruuden vuonna 1995 ja olympiamitaleja: pronssia 1994, 1998 ja 2010 sekä hopeaa 2006. Hän toimi pitkään Suomen maajoukkueen kapteenina ja saavutti hopeaa vuoden 2004 World Cupissa.
Saku Koivu muisteli:
Suhteeni ja side Montrealin ihmisiin oli erityinen, eikä sellaista tapahdu kovin usein.
Anaheim-vuodet
Vuonna 2009 Koivu teki sopimuksen Anaheim Ducksin kanssa liittyen maanmiehensä Teemu Selänteen seuraan. Hän saavutti 1 000. NHL-ottelunsa vuonna 2012 ja jatkoi varakapteenina, kunnes päätti uransa syyskuussa 2014 yhdeksäntoista kauden jälkeen.
Elämä jääkiekon ulkopuolella
Koivu perusti Saku Koivu -säätiön, joka lahjoitti miljoonia Montrealin yleissairaalalle PET/CT-skannerin hankkimiseksi. Hänen omistautumisensa syöpähoitoon ja yhteisön tukemiseen vahvisti hänen mainettaan johtajana myös jääkiekon ulkopuolella.
Saku Koivu sanoi:
Totta kai se taistelu, jonka kävin jään ulkopuolella, sekä vammat joista palasin, saivat minut tuntemaan että fanit todella ymmärsivät ja arvostivat pelaajia, jotka antoivat kaikkensa ja taistelivat vaikeuksien läpi.
Hän toimi myös Kansainvälisen Olympiakomitean urheilijakomission jäsenenä edustaen urheilijoita maailmanlaajuisesti.
Perhe-elämä kaiken taustalla
Koivu meni naimisiin Hanna Norion kanssa 2000-luvun alussa. Heillä on kaksi lasta: Ilona, syntynyt 2004, ja Aatos, syntynyt 2006. Aatos on nyt Montreal Canadiensin lupaus, varattu vuonna 2024 ja jo harjoittelee joukkueen kehitysleirillä. Koivu ilmaisi ylpeytensä poikansa varauksesta ja tukee häntä nyt Turusta käsin työskennellen rakennusalalla ja toimien TPS:n hallituksessa.
