Kelloja siirretään useissa maissa ympäri maailmaa kesäajan ja normaaliajan välillä. Kesäaika otetaan käyttöön useimmissa Euroopan maissa, Pohjois-Amerikassa, ja joissakin osissa Lähi-itää, Afrikkaa ja Oseaniaa. Esimerkiksi Euroopan unioni käyttää kesäaikaa maaliskuun viimeisestä sunnuntaista lokakuun viimeiseen sunnuntaihin, ja tähän kuuluu myös Suomi. Suomessa kelloja siirretään tunnilla eteenpäin maaliskuun lopussa ja taaksepäin lokakuun lopussa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa kesäaika alkaa maaliskuun toisena sunnuntaina ja päättyy marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Lähi-idässä Israel käyttää kesäaikaa, ja Oseaniassa Australia ja Uusi-Seelanti siirtävät kellojaan. Afrikassa Marokko siirtää kellojaan kesäajan mukaisesti. On kuitenkin huomionarvoista, että monet maat, kuten Japani, Intia ja suurin osa Afrikan maista, eivät käytä kesäaikaa lainkaan.
Miten kesäaika toimii?
Kesäaika (Daylight Saving Time, DST) on käytäntö, jossa kelloja siirretään tunnilla eteenpäin keväällä ja tunnilla taaksepäin syksyllä. Tämä tehdään hyödyntääkseen paremmin päivänvaloa pidempien päivien aikana.
- Kevät: Kelloja siirretään tunnilla eteenpäin yleensä maaliskuussa. Esimerkiksi, kun kello on 3:00, se siirretään 4:00:een, jolloin iltaan saadaan enemmän päivänvaloa.
- Syksy: Kelloja siirretään tunnilla taaksepäin yleensä lokakuussa. Kun kello on 4:00, se siirretään takaisin 3:00:een, mikä tuo enemmän valoa aamuun.
Kesäajan tarkoitus on säästää energiaa vähentämällä keinovalaistuksen tarvetta iltaisin. Kaikki maat eivät kuitenkaan käytä kesäaikaa, sillä lähellä päiväntasaajaa päivänvalon määrä pysyy melko tasaisena ympäri vuoden.
Kesäajan historia
Kesäajan historia ulottuu yli sadan vuoden taakse, ja sen käyttö on vaihdellut eri maiden välillä. Ajatus kesäajasta esitettiin ensimmäisen kerran Benjamin Franklinin toimesta vuonna 1784, jolloin hän ehdotti kynttilöiden säästämistä päivänvaloa paremmin hyödyntämällä. Ehdotus ei kuitenkaan saanut suurta huomiota tuolloin.
Nykyaikainen käsitys kesäajasta esitettiin vuonna 1895 George Vernon Hudsonin toimesta ja myöhemmin vuonna 1907 William Willettin toimesta. Willettin idea sai enemmän kannatusta, mutta sitä ei otettu käyttöön ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa ja Itävalta-Unkari ottivat kesäajan käyttöön ensimmäisinä huhtikuun 30. päivänä 1916 polttoaineen säästämiseksi. Pian tämän jälkeen muut maat, kuten Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat, seurasivat perässä.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen monet maat luopuivat kesäajasta, mutta toisen maailmansodan aikana se otettiin jälleen käyttöön energian säästämiseksi. Yhdysvalloissa kesäaika otettiin uudelleen käyttöön 9. helmikuuta 1942 ja se jatkui 30. syyskuuta 1945 asti.
Toisen maailmansodan jälkeen kesäajan käyttö vaihteli suuresti. Yhdysvalloissa sen käyttö oli epäyhtenäistä, kunnes vuoden 1966 Uniform Time Act -laki yhdenmukaisti kesäajan aloitus- ja lopetuspäivät koko maassa.
Myöhemmin 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa useat maat muokkasivat kesäaikasääntöjään. Esimerkiksi Euroopan unioni yhdenmukaisti kesäajan vuonna 1996, jolloin kaikki jäsenmaat vaihtoivat kellojaan samoina päivinä. Yhdysvalloissa vuoden 2005 Energy Policy Act pidensi kesäaikaa noin kuukaudella alkaen vuodesta 2007.
Nykyään yli 70 maata käyttää kesäaikaa, vaikka sen käyttö herättää edelleen keskustelua. Joillakin alueilla, kuten suurimmassa osassa Aasiaa ja Afrikkaa, kesäaikaa ei käytetä lainkaan. Viime vuosina useissa maissa ja alueilla on käyty keskusteluja ja tehty ehdotuksia kesäajan poistamiseksi, vedoten terveyshaittoihin ja siihen, että modernina aikana saavutetut energiansäästöt ovat vähäisiä. Kesäaika on edelleen kiistelty käytäntö, jonka hyviä ja huonoja puolia punnitaan eri yhteiskunnissa ympäri maailmaa.