Suomi oli Ruotsin vallan alla huomattavan pitkän ajan, useiden vuosisatojen ajan. Tämä kausi alkoi 1100-luvulla ja kesti 1800-luvun alkuun. Suomen alistaminen Ruotsin valtakunnan alaisuuteen on olennainen osa sen kansallista perintöä ja on jättänyt pysyvän jäljen modernin Suomen kulttuuriseen, oikeudelliseen ja yhteiskunnalliseen rakenteeseen.
Ruotsin vallan alku
Ruotsin vaikutusvallan alku Suomessa juontaa juurensa niin sanottuun “ensimmäiseen ristiretkeen” noin vuonna 1150. Vaikka historiallinen todistusaineisto on osittain niukkaa ja ajoittain kiistanalaista, yleisesti uskotaan, että Ruotsin kuningas Eerik IX ja Upsalan piispa Henrik tekivät ristiretken, jonka tarkoituksena oli käännyttää suomalaiset kristinuskoon. Tämä retki merkitsi Ruotsin pitkään jatkuneen vaikutusvallan alkua suomalaisilla alueilla.
Instituutioiden vakiintuminen
1200-luvun loppuun mennessä Suomen integroituminen Ruotsin kuningaskuntaan tuli selvemmäksi. Pähkinäsaaren rauha (1323) muodollisesti määritteli Ruotsin ja Venäjän välisen rajan, mikä vahvisti Ruotsin vaatimukset Suomen alueista. Tänä aikana Suomi alkoi omaksua ruotsalaisia oikeusjärjestelmiä, hallinnollisia rakenteita ja sosiaalisia normeja. Linnoitusten, kuten Turun linnan, rakentaminen osoitti Ruotsin hallinnon pysyvyyttä.
Kalmarin unioni ja sen jälkeinen aika
Suomi pysyi Ruotsin hallinnassa Kalmarin unionin (1397–1523) ajan, joka oli Pohjoismaiden yhdistävä poliittinen liittouma yhden hallitsijan alaisuuteen. Huolimatta satunnaisista sisäisistä levottomuuksista ja ulkoisista uhista, Ruotsin ylivalta Suomessa säilyi. Tänä aikana luterilaisuus levisi Suomeen reformaation aikana, mikä edelleen kietoi alueen osaksi Ruotsin kulttuurisia ja uskonnollisia muutoksia.
Ruotsin absolutismin aika
1600-luku oli Ruotsin absolutismin huippukautta, jolloin Suomi oli lujasti kiinni Ruotsin valtakunnassa. Vaikka suomalaisia pidettiin usein toisen luokan kansalaisina verrattuna ruotsalaisiin, he antoivat merkittävän panoksen Ruotsin sotaretkiin, erityisesti kolmikymmenvuotisen sodan (1618–1648) aikana.
Suuri Pohjan sota ja Ruotsin vallan heikkeneminen
1700-luvun alussa Ruotsin vaikutusvalta alkoi heiketä, erityisesti suuren Pohjan sodan (1700–1721) jälkeen. Tämän jälkeen solmittu Uudenkaupungin rauha (1721) johti siihen, että Ruotsi luovutti merkittäviä alueita Venäjälle, vaikka Suomi pysyi Ruotsin hallinnassa. Tämä kausi oli levoton, ja Suomen alueista tuli usein taistelukenttä Ruotsin ja Venäjän välillä.
Suomen sota ja luovutus Venäjälle
Ruotsin vallan viimeinen luku Suomessa päättyi Suomen sotaan (1808–1809). Sota huipentui Haminan rauhaan (1809), jossa Ruotsi luovutti Suomen Venäjän keisarikunnalle. Tämä sopimus päätti yli kuusi vuosisataa kestäneen Ruotsin ylivallan ja aloitti uuden Venäjän hallinnan kauden, joka kesti Suomen itsenäisyysjulistukseen vuonna 1917 asti.