Tiina Maarita Rinne oli suomalainen näyttelijä – hän kuoli Helsingissä 27. tammikuuta 2021 91 vuoden iässä. Kuolinsyytä ei julkistettu, mutta hänen äänensä, roolihahmonsa ja kulttuurinen jälkensä elävät yhä.
Tähti, joka syntyi teatteriin
Tiina Rinne syntyi 24. toukokuuta 1929 Turussa. Näytteleminen kulki suvussa: hänen vanhempansa Jalmari Rinne ja Anni Aitto olivat tunnettuja suomalaisia näyttelijöitä. Rinne opiskeli Teatterikoulussa vuosina 1947–1950 yhdessä kultaisen sukupolven kanssa – luokkatovereina muun muassa Jussi Jurkka, Veikko Sinisalo ja ohjaajat Rauni Mollberg sekä Mikko Niskanen.
Teatteri oli hänen valtakuntansa
Rinne aloitti uransa Intimiteatterissa vuonna 1950 ja nousi vuosikymmenten aikana suomalaisen teatterin kärkinimeksi. Hän esiintyi Turun Kaupunginteatterissa (1955–1961), Helsingin Kaupunginteatterissa (1965–1977) ja Kansallisteatterissa (1977–1994).
Hänen merkittävimpiä roolejaan olivat Desdemona (Otello), Viola (Loppiaisaatto), Martha (Kuka pelkää Virginia Woolfia?) sekä Margaret (Kissakuumetta katolla).
Yksi uutismedia kuvaili häntä aikanaan näin:
”Suomen Jeanne Moreau, aistillinen näyttelijä, jonka ilmaisu on kirkasta ja syvää.”
Kasvot valkokankaalla ja televisiossa
Rinne esiintyi elokuvissa jo 1940- ja 1950-luvuilla, kuten Kultainen kynttilänjalka (1946) ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut (1949). Myöhemmin hän nähtiin mm. elokuvissa Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin (1971) ja Pieni pyhiinvaellus (2000).
Televisio teki hänestä koko kansan tunteman. Hän näytteli Emmaa sarjassa Hanski 1960-luvulla, mutta hänen uransa tunnetuin rooli oli Ylen pitkäikäisessä draamasarjassa Kotikatu. Vuosina 1995–2012 hän esitti Maija Mäkimaata – perheen lämminhenkistä äitiä, joka valloitti katsojien sydämet.
Tiina Rinne totesi roolistaan:
”Maija oli tavallinen – ja juuri siksi hän kosketti niin monia.”
Vielä 89-vuotiaana hän esiintyi rikossarjassa Ratamo (2018).
Tunnustukset ja palkinnot
Vuonna 1987 Rinne sai arvostetun Pro Finlandia -mitalin, joka kuuluu Suomen Leijonan ritarikuntaan. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen ansiomerkki.
Muistelmat ja oma ääni
Vuonna 2003 Rinne julkaisi muistelmateoksen Tanssivan tähden alla, jossa hän kertasi uraansa näyttämöllä ja kameran edessä. Hän myös toimitti isänsä Jalmari Rinne muistelmat, säilyttäen teatterisuvun tarinan tuleville sukupolville.
Perhe ja taiteelliset juuret
Vuonna 1961 Rinne avioitui taidehistorioitsija Aimo Reitala kanssa. Heillä oli kolme lasta, joista Mikko Reitala jatkoi taiteen parissa käsikirjoittajana ja näyttelijänä. Myös Rinteen sisarukset ja laaja suku olivat vahvasti mukana suomalaisessa teatterissa ja elokuvassa, tehden Rinne–Aitto -suvusta yhden maan merkittävimmistä taiteilijaperheistä.
Kestävä perintö
Rinne vaikutti myös taideyhteisön hyväksi. Hän kuului Suomen Näyttelijäliiton hallitukseen (1983–1992) sekä Teatterimuseon johtokuntaan (1986–1995) ja teki myöhemmin työtä näyttelijöiden eläkelaitoksen hyväksi.
Kun hän kuoli 27. tammikuuta 2021, suomalainen kulttuurielämä menetti merkittävän hahmon.
Kollega totesi hänen muistokirjoituksessaan:
”Tiina Rinteen myötä katosi pala suomalaista teatterihistoriaa.”
Hänen perintönsä säilyy – rooleissa, katsojissa ja sukupolvissa, joita hän inspiroi.
