Janne Puhakka, 29, kuoli tasan vuosi sitten entisen aviopuolisonsa käsissä. Norjalainen Rolf Nordmo, 66, murhasi Puhakan sunnuntaina 13. lokakuuta 2024 — teko, joka järkytti Suomea ja käynnisti laajan suruaallon.
Murhaa ei kuitenkaan huomattu ennen seuraavaa päivää, jolloin huolestunut ystävä otti yhteyttä hätäkeskukseen useiden vastaamattomien viestien jälkeen. Poliisi saapui entiseen yhteiseen kotiin Espoon Henttaalle ja löysi Puhakan kuolleena. Löytö herätti voimakasta järkytystä eri puolilla maata, jossa Puhakka tunnettiin laajalti Suomen ensimmäisenä avoimesti homona ammattijääkiekkoilijana ja nousevana julkisena vaikuttajana.
Hän oli käynyt kodissa sinä sunnuntaina noutamassa parin koiraa, Fridaa. Tunteja ennen kuolemaansa Puhakka oli läheisten mukaan ollut “hyvällä tuulella ja iloinen.” Hän oli aloittanut eron noin kuukautta aiemmin, päättäen yli kymmenen vuotta kestäneen parisuhteen. Muutettuaan pois hän vietti aikaa vuorotellen vanhempiensa luona ja uuden poikaystävänsä luona, rakentaen elämäänsä uudelleen toiveikkaasti.
Murha tapahtui lähes välittömästi sen jälkeen, kun hän astui sisään taloon. Tutkijoiden mukaan Nordmo ampui hänet haulikkolla äkillisessä ja raivokkaassa purkauksessa. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus totesi myöhemmin, että väkivalta täytti erityisen julman teon tunnusmerkit ja totesi:
Puhakka oli täysin puolustuskyvytön. Henkirikos tehtiin erityisen julmalla tavalla.
Oikeus käytti myös termiä “raivopäissään,” kuvatakseen tekoa hallitsemattomaksi, raivoisaksi hyökkäykseksi.
Neljä päivää kestäneessä oikeudenkäynnissä kylmäävin hetki koettiin, kun Puhakan sisar todisti Nordmon tehneen häiritseviä lausuntoja jo kauan ennen eroa. Hänen sanansa osoittivat, että tragedian siemenet oli kylvetty paljon ennen murhaa:
Rolf on tuonut esiin, kuinka hän rakastaa Jannea ja kuinka Janne kuuluu hänelle eikä kenellekään muulle. Hän on tuonut esiin, että jos heidän suhteensa päättyisi, se voisi päättyä vain yhdellä tavalla.
Oikeus tuomitsi Nordmon elinkautiseen vankeuteen, Suomen ankarimpaan rangaistukseen. Hän on valittanut tuomiosta, ja asia käsitellään Helsingin hovioikeudessa elokuussa 2026.
Puhakan kuolema tapahtui hetkellä, jolloin hänen julkinen profiilinsa oli nousussa. Aiemmin vuonna 2024 hän oli kuvannut suositun tosi-tv -sarjan Petolliset. Sarja esitettiin syksyllä, keräten suuren yleisön ja tehden hänestä tunnetun koko maassa. Murhan jälkeen kanava päätti siirtää finaalijaksoa, todeten ettei sen esittäminen tragedian välittömässä läheisyydessä ollut sopivaa.
Suru levisi nopeasti eri puolille Suomea. Suomen ihmisoikeusliitto, Seta ja Helsinki Priden yhteisö järjestivät kynttilävartion hänen muistokseen. Satoja ihmisiä kokoontui Helsingin Senaatintorille lokakuun 2024 lopussa, täyttäen torin kynttilöillä ja valokuvilla. Monet muistivat hänen lämpönsä, ystävällisyytensä ja rohkeutensa:
Lämminsydäminen, kärsivällinen ja rauhallinen. Todella rohkea ihminen.
Suomen mestaruussarjan jääkiekkotoimijat ylistivät hänen vaikutustaan urheiluun:
Hänen rohkeutensa ja avoimuutensa jättivät pysyvän jäljen suomalaiseen jääkiekkoon.
Yhdenvertaisuustyössä hänen vaikutuksensa kuvattiin syvälliseksi:
Hän ravisteli yhteisöä. Suuressa rohkeudessa, mutta lempeällä lämmöllä.
Helsinki Priden toiminnanjohtaja Annu Kemppainen tiivisti hänen merkityksensä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille:
Janne Puhakka oli tärkeä roolimalli ja avasi omalla rohkealla toiminnallaan ovia sateenkaari-ihmisille.
Puhakka oli suunnittelemassa yhteistä urheiluseurojen marssiblokkia Helsinki Prideen 2025, tavoitteenaan tuoda eri lajien urheilijat yhteen yhdenvertaisuuden nimissä. Hänen kuolemansa jälkeen järjestäjät saivat suunnitelman ja päättivät toteuttaa sen hänen kunniakseen. Hänen muistoaan kunnioitettiin vuoden 2025 Pride-kulkueessa, jossa urheilijat marssivat hänen visiostaan inspiroituneiden banderollien alla.
Vuosi myöhemmin hänen poismenonsa aiheuttama suru on yhä syvä. Suomi muistaa paitsi hänen viimeisten hetkensä julmuuden myös hänen poikkeuksellisen elämänsä — urheilijana, joka rikkoi rajoja, julkisena hahmona, joka inspiroi monia, ja ihmisenä, jota läheiset kuvailivat lempeäksi, vakaaksi ja rohkeaksi. Hänen kuolemansa vuosipäivä toimii hetkenä, jolloin pohditaan sekä väkivaltaa, joka vei hänen henkensä, että perintöä, joka jatkaa elämään niissä yhteisöissä, joihin hän teki pysyvän vaikutuksen.
