Christel Riitta Marianne Stubb oli Suomen presidentin, Alexander Stubbin, edesmennyt äiti.
Hänen elämäänsä ei eletty julkisuudessa, mutta hänen vaikutuksensa kaikui aina maan korkeimpaan virkaan asti.
Presidentin taustalla oleva nainen
Jokaisella presidentillä on tarinansa, ja se tarina alkaa lähes aina kodista. Suomen 13. presidentille Alexander Stubblle se alkaa hänen äidistään, Christel Riitta Marianne Stubbista (o.s. Setälä).
Syntynyt Helsingissä 18. maaliskuuta 1943, Christel varttui perheessä, joka oli syvällä suomalaisen akateemisen ja kulttuurielämän ytimessä. Hänen isänsä, Kai Martin Edvard Setälä, toimi patologisen anatomian professorina Helsingin yliopistossa, kun taas hänen äitinsä Inger Maria Ekman kantoi vahvoja kulttuurisia juuria.
Hänen sukulinjansa ulottui Eemil Nestor Setälään, valtiomieheen ja kielitieteilijään, joka oli mukana Suomen itsenäistymisessä. Alusta asti Christel peri tunteen historiasta, kulttuurista ja vastuusta.
Perheen rakentaminen
Vuonna 1966 Christel avioitui Göran Stubb kanssa, joka oli nousussa suomalaisen jääkiekon maailmassa ja josta tuli myöhemmin NHL:n Euroopan pääkykyjenetsijä. Yhdessä he kasvattivat kaksi poikaa:
- Alexander, s. 1968, nykyään Suomen presidentti.
- Nicolas, s. 1970.
Stubbin koti oli ainutlaatuinen Suomessa tuohon aikaan – Christel puhui lapsille suomea, Göran ruotsia, ja kansainväliset kielet soljuivat luonnostaan. Tämä monikielinen ympäristö ohjasi Alexanderin polulle kohti diplomatiaa ja politiikkaa.
Kulttuurin ja välittämisen elämä
Ne, jotka tunsivat Christelin, kuvailevat häntä kulttuurin naiseksi. Hän rakasti taiteita, kirjallisuutta ja koulutusta. Hän arvosti hyväntekeväisyyttä, ja suuri osa hänen hiljaisesta työstään suuntautui naisten ja lasten tukemiseen.
Hän ei koskaan tavoitellut julkisuutta. Sen sijaan hän valitsi muokata maailmaansa perheensä kautta. Alexander sanoi myöhemmin, että hänen äitinsä antoi hänelle arvot, jotka kantoivat hänet kansainvälisen politiikan läpi.
Alexander Stubb sanoi kerran:
“Äitini oli kallioni. Hänen arvonsa muovasivat minusta sen, kuka olen tänään.”
Terveystaistelut
Mutta elämä ei ollut ilman vaikeuksia. 1970-luvulla Christelille diagnosoitiin epilepsia. Sairaus, sen kohtaukset ja raskas lääkitys leimasivat hänen myöhempiä vuosiaan.
Alexander on kertonut, kuinka hänen äitinsä epilepsiakohtausten todistaminen lapsena jätti syvät arvet.
Alexander Stubb muisteli:
“Näen yhä edessäni tyhjän katseen, kouristukset, ambulanssihenkilökunnan…”
Sairaudestaan huolimatta Christel pysyi perheensä perustana, pitäen heidät koossa voimalla ja hiljaisella arvokkuudella.
Äidin ylpeys
Huhtikuussa 2008, hänen terveytensä heikentyessä, Christelillä oli vielä yksi hetki, jota hänen poikansa ei koskaan unohtaisi. Kun Alexander nimitettiin Suomen ulkoministeriksi, hän vieraili äitinsä luona hoitokodissa, jossa tämä asui.
Vaikka hän oli hauras, hänen sanansa kantoivat äidin ylpeyden koko voiman.
Christel sanoi:
“Voi hyvä luoja, poika, mitä sinä teit! Olen niin ylpeä!”
Alexanderille se oli hänen äitinsä viimeinen suuri lahja.
Alexander sanoi:
“Muistan tuon hetken loppuelämäni ajan.”
Surullinen jäähyväinen
Vain viikkoja myöhemmin, 5. toukokuuta 2008, Christel menehtyi Helsingissä 65 vuoden iässä. Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle, monien Suomen merkittävien henkilöiden rinnalle.
Hänen poismenonsa jätti syvän jäljen Alexanderiin, joka on harvoin avautunut asiasta julkisuudessa – mutta kun hän on sen tehnyt, se on näkynyt tunteiden tasolla.
Alexander sanoi:
“Äidin poissaoloon ei koskaan totu. Sen kanssa oppii elämään, mutta ei koskaan unohda.”