Camino de Santiago, erityisesti Camino Francés, on 800 kilometrin pituinen pyhiinvaellusreitti, joka ulottuu Saint-Jean-Pied-de-Portista Ranskassa aina Espanjan upealle Santiago de Compostelan katedraalille saakka. Tällä historiallisella reitillä vaeltajat kulkevat henkeäsalpaavien maisemien läpi, kohtaavat kulttuurisesti rikastettuja alueita ja pysähtyvät historiallisiin kaupunkeihin. Jokainen pysähdyspaikka tuo matkaan oman ainutlaatuisen sävynsä, rikastuttaen kokonaisuutta.
Kun päätin lähteä Camino de Santiagolle, tiesin sen olevan uskomaton seikkailu, mutta en osannut odottaa, kuinka syvästi se muuttaisi minua. Pyreneiden juurilta lähtemisestä aina Santiago de Compostelan katedraalin edessä seisomiseen, jokainen askel tällä muinaisella pyhiinvaellusreitillä jätti minuun syvän jäljen. Haluan viedä sinut mukaani matkalleni, jakaa kokemuksia, tunteita ja kauneutta, joita kohtasin tällä legendaarisella polulla.
Päivä 1: Saint-Jean-Pied-de-Port – Roncesvalles
Matka alkoi viehättävästä ranskalaisesta Saint-Jean-Pied-de-Portin kylästä, joka sijaitsee Pyreneiden juurella. Tämä aloituspiste kuhisi pyhiinvaeltajia, jotka olivat täynnä odotusta ja jännitystä. Noudettuani credencialini (pyhiinvaeltajan passi) ja nautittuani runsaan illallisen, valmistauduin ensimmäiseen päivään – jyrkkään nousuun Pyreneiden yli.
Ensimmäinen päivä oli 25 kilometrin pituinen ja kesti noin 7–8 tuntia, mutta jokainen askel koetteli päättäväisyyttäni. Kuitenkin saavuttaessani huipun Col de Lepoederilla, tunsin valtavaa euforiaa. Näkymä laajoille vihreille kukkuloille oli jokaisen kivun ja rakon arvoinen. Kun laskeuduin Roncesvallesiin, olin sekä uupunut että voitonriemuinen. Roncesvallesin kollegiaattikirkko, jossa osallistuin ensimmäiseen pyhiinvaeltajan siunaukseeni, oli rauhallinen päätös haastavalle päivälle.
Päivät 2–4: Roncesvalles – Pamplona
Roncesvallesista Pamplonaan kulkeva reitti oli 68 kilometrin pituinen ja kesti kolmessa päivässä noin 6–8 tuntia päivässä. Reitti kiemurteli vehreiden metsien ja viehättävien kylien läpi, paljastaen jokaisella askeleella lisää Espanjan kauneutta. Kun lähestyin kaupunkia, tunsin vastakohtaisuuden maaseudun rauhallisuuden ja kaupungin vilkkauden välillä.
Pamplona, kuuluisa härkäjuoksustaan, tarjosi ensimmäisen kosketukseni Espanjan urbaaniin kulttuuriin. Illan vietin vilkkaassa Plaza del Castillossa, jossa nautin paikallista viiniä ja herkullisia tapaksia. Myöhemmin vierailin Pamplonan katedraalissa, jonka goottilainen arkkitehtuuri ja rauhallinen ilmapiiri loivat täydellisen hetken levähtää ja kerätä voimia seuraavaa etappia varten.
Päivät 5–6: Pamplona – Puente la Reina
Pamplonasta reitti jatkui Puente la Reinaan, kaupunkiin, joka on saanut nimensä ikonisen romaanisen sillan mukaan. Kahden päivän aikana kävelin yhteensä 45 kilometriä, kuluttaen päivittäin noin 6–7 tuntia.
Tämän muinaisen sillan ylittäminen tuntui kuin olisi astunut historiaan. Tässä vaiheessa aloin muodostaa syvempiä yhteyksiä muihin pyhiinvaeltajiin. Yksinkertaisten aterioiden ja tarinoiden jakaminen tähtitaivaan alla muistutti minua siitä, kuinka kaunista yksinkertainen elämä voi olla. Camino alkoi paljastaa todellista taikaansa – ei vain maisemissa, vaan myös ihmisissä, joita kohtasin matkan varrella.
Päivät 7–9: Puente la Reina – Logroño
Kolmen päivän aikana edessä oli 72 kilometrin matka, joka vei noin 6–8 tuntia päivässä. Saapuessani La Riojan viinialueelle, Logroño toivotti minut tervetulleeksi avosylin – ja runsaalla viinillä! Kaupungin kuuluisa Calle del Laurel oli ehdoton kohokohta. Kadun varrella sijaitsevat tapasbaarit tarjosivat upeita makuelämyksiä, joita täydensivät alueen parhaat viinit.
Logroñon energia oli tarttuvaa, ja päivien kävelyn jälkeen tämä juhlanomainen tunnelma antoi kaivattua piristystä. Se muistutti minua siitä, että matkan varrella on tärkeää pysähtyä nauttimaan hetkestä.
Päivät 10–15: Logroño – Burgos
Seuraavien kuuden päivän aikana taitoin 120 kilometrin matkan, kulkien keskimäärin 6–7 tuntia päivässä. Reitti Burgosiin kuljetti minut Espanjan laajan maaseudun halki. Kultaiset vehnäpellot ulottuivat silmänkantamattomiin, ja pysähdyin pieniin kyliin nauttimaan kahvia ja tortilla españollaa.
Saapuminen Burgosiin tuntui siltä kuin olisi astunut keskiaikaiseen mestariteokseen. Burgosin katedraali, UNESCO:n maailmanperintökohde, oli henkeäsalpaava näky. Sen monimutkaiset goottilaiset tornit ja eläväiset lasimaalaukset lumosivat minut täysin.
Päivät 16–22: Burgos – León
Seuraavat 180 kilometriä veivät minut Mesetan halki, ja matka taittui seitsemässä päivässä, kulkien 6–8 tuntia päivässä. Meseta, tasainen ja kuiva tasanko, oli sekä fyysinen että henkinen haaste. Maiseman yksitoikkoisuus pakotti minut kääntymään sisäänpäin, ja nämä päivät olivat täynnä syvällisiä pohdintoja.
Saapuminen Leóniin oli palkitseva hetki. Kaupungin Leónin katedraali ja sen kirkkaat lasimaalaukset loivat uskomattoman valojen tanssin sisätiloihin. Plaza Mayorin vilkas tunnelma ja herkulliset tapas-annokset täydensivät tämän osuuden täydellisesti.
Päivät 23–27: León – Astorga – O Cebreiro
Viiden päivän aikana taitoin 120 kilometriä, kulkien päivittäin noin 6–7 tuntia. Kun reitti kulki Astorgan ja O Cebreiron kautta, maisema muuttui yhä vehreämmäksi. Astorgan Episcopal Palace, jonka on suunnitellut Gaudí, oli yllättävä ja lumoava näky keskiaikaisten ympäristöjen keskellä.
O Cebreiroon saavuttuani tunsin, että olin astunut satumaiseen maailmaan. Sumuiset metsät, kivitalot ja muinainen Santa María la Realin kirkko huokuivat mystistä viehätystä.
Päivät 28–33: O Cebreiro – Sarria – Santiago
Viimeisen 160 kilometrin matkan taitoin kuuden päivän aikana, kulkien päivittäin noin 5–7 tuntia. Sarriassa alkoi viimeinen osuus. Kaupunki oli täynnä uusia pyhiinvaeltajia, joiden innostus tarttui minuunkin. Galicia oli kaunis vihreine metsineen ja eukalyptuspuineen, ja jokainen askel toi minut lähemmäs määränpäätäni.
Päivät 34–35: Santiago de Compostela (päätepiste)
Saapuminen Praza do Obradoirolle, jossa Santiago de Compostelan katedraali seisoo, oli tunteikas hetki. Seistessäni katedraalin edessä, ympärilläni muita pyhiinvaeltajia eri puolilta maailmaa, tunsin kiitollisuutta jokaisesta askeleesta ja hetkestä, joka oli tuonut minut tähän pisteeseen. Sisällä osallistuin Pyhiinvaeltajien messuun, jossa jättimäinen Botafumeiro heilui ilmassa, täyttäen katedraalin suitsukkeen tuoksulla ja pyhällä tunnelmalla.
Messun jälkeen istuin katedraalin edessä katsellen muiden pyhiinvaeltajien ilon ja liikutuksen hetkiä. Vaikka matka oli päättynyt, tiesin, että Camino oli muuttanut minua pysyvästi – jokainen askel ja kohtaaminen olivat tehneet tästä enemmän kuin vain vaelluksen.