Vladimir Putin on pitkäaikainen Venäjän presidentti, entinen KGB tiedustelu-upseeri ja poliittinen voimahahmo, joka on hallinnut Venäjän politiikkaa 2000-luvun alusta lähtien. Tunnettu rautaisesta otteestaan, aggressiivisesta ulkopolitiikastaan ja länsivastaisesta retoriikastaan, Putin herättää sekä pelkoa että ihailua maailmanlaajuisesti. Joillekin hän on Venäjän nousun arkkitehti – toisille 2000-luvun autoritaarisuuden ilmentymä. Hänen johtajuutensa on muokannut paitsi Venäjän myös koko maailman poliittista maisemaa – ja vuonna 2025 hän on yhä vallassa, ohjaamassa kansakuntaa sodan, pakotteiden ja muuttuvien liittolaissuhteiden keskellä.
Lapsuus Leningradissa
Vladimir Vladimirovitš Putin syntyi 7. lokakuuta 1952 Leningradissa, kaupungissa, joka toipui yhä toisen maailmansodan julmasta piirityksestä. Hänen isänsä Vladimir Spiridonovitš Putin oli tehtaan työntekijä ja sodan veteraani, joka palveli Neuvostoliiton merivoimissa toisen maailmansodan aikana. Hänen äitinsä, Maria Ivanovna Putina, työskenteli tehtaalla ja oli tunnettu hiljaisesta, uskonnollisesta luonteestaan.
Putinilla oli kaksi veljeä, jotka menehtyivät jo lapsuudessa—yksi vastasyntyneenä ja toinen toisen maailmansodan piirityksen aikana. Vladimir kasvoi ainoana eloonjääneenä lapsena tiukassa, mutta selviytymiseen keskittyneessä ilmapiirissä.
KGB-ura ja vakoojan muotoutuminen
Valmistuttuaan Leningradin valtiollisesta yliopistosta oikeustieteiden tutkinnolla vuonna 1975, Putin liittyi KGB, Neuvostoliiton salaisen palvelun organisaatioon. 1980-luvulla hän työskenteli Itä-Saksassa, missä hän seurasi ulkomaalaisia ja oppi saksan kielen. Tämä aika opetti hänelle kärsivällisyyttä, kurinalaisuutta ja hiljaisuudessa toimimista – taitoja, joista tuli korvaamattomia hänen poliittisella urallaan.
Avioliitto ja perhe-elämä
Vuonna 1983 Vladimir Putin meni naimisiin lentoemäntä Ljudmila Škrebnevan kanssa. Pariskunta sai kaksi tytärtä: Maria Putin (myöhemmin tunnettu nimellä Maria Vorontsova), joka syntyi vuonna 1985 Leningradissa, ja Jekaterina Putin (tunnetaan nimellä Katerina Tikhonova), joka syntyi vuonna 1986 Dresdenissä, Itä-Saksassa, Putinin ollessa KGB-komennuksella.
Putinit elivät pitkään poissa julkisuudesta. Hänen tyttäristään on julkaistu hyvin vähän virallista tietoa, ja heidän yksityisyytensä on tarkasti suojattu. Ljudmila puolestaan esiintyi harvoin mediassa, ja he erosivat virallisesti vuonna 2013, pitkän spekuloinnin jälkeen. Eron julkistuksessa he kuvasivat ratkaisua “sivistyneeksi” ja “yhteiseksi päätökseksi”.
Siirtyminen politiikkaan ja nousu Pietarissa
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Putin palasi Leningradiin ja siirtyi nopeasti politiikkaan. Hän työskenteli liberaalin pormestarin Anatoli Sobtšakin alaisuudessa ulkosuhteista vastaavana neuvonantajana. Hänen uskollisuutensa ja tehokkuutensa toivat hänelle nopeasti maineen luotettavana ja pätevänä toimijana.
Nousu Moskovassa ja pääministeriksi nimittäminen
Vuoteen 1996 mennessä Putin oli siirtynyt Moskovaan ja kohonnut nopeasti liittovaltion hallinnon portaita. Vuonna 1998 presidentti Boris Jeltsin nimitti hänet FSB – KGB seuraajan – johtoon. Jo vuotta myöhemmin hänestä tuli pääministeri, ja 31. joulukuuta 1999 Jeltsin vetäytyi yllättäen virastaan, jolloin Putinista tuli väliaikainen presidentti.
Vuoden 2000 vaalivoitto ja vallan vakiinnuttaminen
Maaliskuussa 2000 Putin valittiin virallisesti Venäjän presidentiksi. Maa kamppaili yhä talouskriisien ja poliittisen epävakauden kanssa. Putin lupasi järjestystä – ja piti sanansa. Hän keskitti vallan takaisin Kremlille, murskasi separatismin Tšetšeniassa ja ryhtyi rajoittamaan oligarkkien valtaa, jotka olivat hyötyneet valtavasti 1990-luvun yksityistämisistä.
Oligarkkien murskaaminen ja median hallinta
Yksi Putinin ensimmäisistä voimannäytöistä oli Mihail Hodorkovskin – yhden Venäjän rikkaimmista miehistä – vangitseminen. Tämä lähetti selkeän viestin muille oligarkeille: heidän omaisuutensa ja vapautensa riippuivat Kremlin hyväksynnästä. Putin myös toi suurimman osan mediasta valtion kontrolliin, varmistaen myönteisen julkisuuskuvan ja kritiikin hiljentämisen.
Öljy- ja kaasubuumilla vauhditettu talouskasvu
Ensimmäisten kahden presidenttikautensa aikana Putin nosti Venäjän talouden uuteen kukoistukseen. Globaalien öljynhintojen noustessa hän käytti energiavaroista saatavat tulot valtion velkojen maksuun, eläkkeiden ja palkkojen nostoon sekä infrastruktuurin kehittämiseen. Kansalaisten elintaso parani, ja moni kiitti siitä juuri Putinia.
Medvedevin kausi ja Putin paluu
Koska perustuslaki kielsi kolmannen peräkkäisen presidenttikauden, Putin siirsi viran Dmitri Medvedeville vuonna 2008 ja siirtyi itse pääministeriksi. Käytännössä hän säilytti vallan. Vuonna 2012 Putin palasi presidentiksi kiistanalaisissa vaaleissa, joita seurasi massiivisia mielenosoituksia.
Autoritaarisuuden nousu ja länsivastaisuus
Kolmas presidenttikausi merkitsi autoritaarisuuden kiristymistä. Oposiiton murskaaminen, internetin rajoitukset ja kansalaisjärjestöjen leimaaminen ”ulkomaisiksi agenteiksi” yleistyivät. Samalla Putinin puheissa länsi muuttui yhä selvemmin moraalisesti rappeutuneeksi viholliseksi, jolle Venäjä tarjosi ”perinteisten arvojen” vastavoiman.
Krimin valtaus ja länsimaiden pakotteet
Vuonna 2014 Putin järkytti maailmaa liittämällä Krimin niemimaan Ukrainasta Venäjään. Tämä liike, joka seurasi Ukrainan eurooppamyönteistä vallankumousta, johti ankaraan kansainväliseen tuomitsemiseen ja laajoihin pakotteisiin. Kotimaassa Putin kuitenkin nousi kansallissankarin asemaan – miehenä, joka palautti Venäjän kunnian.
Syyrian sota ja globaalin vaikutusvallan laajentaminen
Vuonna 2015 Putin lähetti venäläiset joukot Syyriaan tukemaan presidentti Bashar al-Assadia. Tämä merkitsi Venäjän paluuta Lähi-idän suurvaltapolitiikkaan. Vaikka Putin esitti itsensä rauhanvälittäjänä, hänen armeijansa pommitti kapinallisten alueita armotta.
Kyberhyökkäykset ja vaikutus lännessä
Putinin johdolla Venäjä hioi kyber- ja disinformaatiokeinojaan. Esimerkiksi Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleihin kohdistuneet väitetyt häirintäoperaatiot, kyberhyökkäykset Euroopassa ja valeuutiskampanjat heikensivät länsimaiden luottamusta Venäjään entisestään.
Vuoden 2020 perustuslakiuudistus
Vuonna 2020 Putin järjesti kansanäänestyksen, joka nollasi hänen presidenttikautensa rajat, mahdollistaen jatkamisen vuoteen 2036 saakka. Kritiikki oli kovaa, mutta kansan tuki riitti. Putinin mukaan uudistus toi vakautta – kriitikot näkivät sen vallankaappauksena.
Täysimittainen hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022
Helmikuussa 2022 Putin käynnisti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan, väittäen sen olevan puolustautumista NATOa ja neonatsismia vastaan. Maailma reagoi tyrmistyneenä. Laajat pakotteet iskivät Venäjän talouteen, länsi tuki Ukrainaa aseellisesti, ja sota ajautui veriseen pattitilanteeseen.
Diplomaattinen eristäytyminen ja talousahdinko
Vuosien 2023–2024 aikana Venäjä eristäytyi yhä enemmän. Ilman pääsyä länsimaiseen rahoitukseen ja teknologiaan maa nojautui Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean tukeen. Inflaatio kiihtyi, logistiikkaketjut katkesivat, mutta Putin pysyi lujana – Venäjä ei hänen mukaansa antautuisi ulkomaiseen painostukseen.
Mitä Putin tekee nyt?
Vuonna 2025 Vladimir Putin on yhä Venäjän presidentti, halliten valtiota, joka on yhtä aikaa sitkeä ja ahdingossa. Median vapaus on kadonnut, vastarinta on rikos ja kriitikot kuten Aleksei Navalnyi ovat vankilassa tai maanpaossa. Silti Putinin ote vallasta näyttää horjumattomalta – armeija, turvallisuuspalvelut ja poliittinen eliitti seisovat hänen takanaan.
Ukrainan sota jatkuu, mutta vauhti on hidastunut. Venäjä säätää strategiaansa, rakentaa teollista omavaraisuutta ja vahvistaa liittoumiaan globaalin etelän kanssa. Putin panostaa itsenäiseen puolustukseen ja uskoo, että aika on lopulta hänen puolellaan.