Bror Sixten Korkman, 77, on suomalainen taloustieteilijä, entinen professori ja yksi maan arvostetuimmista julkisista äänistä. Vaikka hän on virallisesti eläkkeellä, hän kirjoittaa, luennoi ja esiintyy yhä mediassa — tarjoten terävää ja empaattista kommentointia Suomen taloudesta ja yhteiskuntapolitiikasta. Hän asuu Helsingissä puolisonsa kanssa ja elää aktiivista perhe-elämää lastensa ja lastenlastensa ympäröimänä. Korkman on edelleen älyllisesti vireä ja muistuttaa Suomea siitä, että hyvä talous palvelee ihmisiä, ei vain markkinoita.
Vaasasta maailmalle
Vuonna 1948 Vaasassa syntyneen Korkmanin tarina alkaa vaatimattomista oloista. Hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan pieni, ja isä kasvatti kolmea poikaa yksin ahtaassa tehdasasunnossa.
Hän on muistellut lämmöllä kunnallista päivähoitoa, jossa vietti suuren osan lapsuudestaan:
”Laaja päivähoito ja varhaiskasvatus ovat korvaamattomia. Lasten palveluiden leikkaaminen saattaa säästää vähän rahaa, mutta maksaa paljon enemmän pitkällä aikavälillä,” hän sanoi.
Varhaiset kokemukset herättivät hänessä elinikäisen uskon hyvinvointivaltioon.
Teini-ikäisenä hän työskenteli kesäisin norjalaisilla rahtilaivoilla, purjehtien niin kauas kuin Länsi-Afrikkaan, Havaijille ja Kaliforniaan – kokemus, joka avarsi hänen maailmankuvaansa. Palattuaan kotiin hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa – ensin sosiologiaa, mutta vaihtoi pian taloustieteeseen löydettyään John Kenneth Galbraithin teoksen The Affluent Society.
”Talous on väline päämäärän saavuttamiseksi — hyödyllinen aineellisen hyvinvoinnin turvaamisessa, mutta ei koskaan itseisarvo,” hän sanoi myöhemmin selittäessään kirjan vaikutusta.
Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1980, kantaen mukanaan 1960-luvun optimismia, tasa-arvon, koulutuksen ja järjen arvoja.
Suomen talouden selkärangan rakentaja
Korkmanin ura vei hänet Suomen vaikutusvaltaisimpien talousinstituutioiden pariin. Hän työskenteli Helsingin yliopistossa, Suomen Pankissa ja OECD:ssä, ennen kuin hänestä tuli valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja vuonna 1989.
Hän auttoi ohjaamaan Suomea 1990-luvun alun lamasta ja kohti Euroopan unionia. Vuosina 1995–2005 hän toimi Brysselissä Euroopan unionin neuvoston talous- ja sosiaaliasioiden pääjohtajana, neuvoen EU:n valtiovarainministereitä euroalueen syntyvaiheissa.
”Varoitin euron riskeistä jo varhain. Yhteinen valuutta ilman yhteistä hallintoa oli tuomittu kohtaamaan vaikeuksia,” hän sanoi.
Palattuaan Suomeen hän johti ETLAA ja EVAa, kahta maan merkittävintä ajatushautomoa, vuoteen 2012 asti. Myöhemmin hän toimi Aalto-yliopiston käytännön taloustieteen professorina, jossa hän opetti tulevia ekonomisteja muistuttaen, että teoria ei saa koskaan unohtaa inhimillisyyttä. Nykyään hän on Aallon emeritusprofessori ja Senior Fellow, edelleen nuorempia sukupolvia ohjaten.
Humanistinen taloustieteilijä
Korkman erottuu yhdistämällä analyyttisen tarkkuuden ja moraalisen selkeyden. Hän painottaa, ettei taloustiede ole arvovapaata ja että yhteiskunnan eettiset periaatteet on otettava huomioon päätöksenteossa.
”Talous on ihmisiä varten, ei päinvastoin,” hän sanoi.
Hänen mukaansa pohjoismainen hyvinvointimalli on järjen ja myötätunnon voitto: tehokkaat markkinat yhdistettynä vahvaan sosiaaliturvaan.
”Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu humanistisiin arvoihin — yhteiseen vastuuseen ja tasa-arvoon — ja näitä periaatteita kannattaa puolustaa,” hän sanoi.
Hänen filosofiansa on pragmaattinen mutta syvästi inhimillinen: tiedon ja inhimillisyyden on kuljettava rinnakkain.
Talous kansan kielellä
Korkman on julkaissut satoja artikkeleita ja kuusi merkittävää kirjaa, joissa hän on tehnyt taloudesta ymmärrettävää ja lähestyttävää.
Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Economic Policy in the European Union (2005), Talous ja utopia (2012), Euro – valuutta vailla valtiota (2013), Väärää talouspolitiikkaa (2015), Globalisaatio koetuksella (2017) ja Talous ja humanismi (2022).
Viimeisimmässä kirjassaan hän pohtii kasvun rajoja ja etiikan merkitystä talouspolitiikassa.
”Elämässä on muutakin kuin bruttokansantuote,” hän sanoi.
Hänen kykynsä tehdä ”vaikeista asioista ymmärrettäviä”, kuten Helsingin Sanomat on kuvannut, toi hänelle valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 2013.
Omantunnon ääni talouskeskustelussa
Haastatteluissa ja kolumneissaan Korkman yhdistää rauhallisen analyysin ja moraalisen painokkuuden. Hän on varoittanut holtittomasta säästöpolitiikasta, erityisesti silloin, kun se uhkaa perheitä ja lapsia.
”Ei ole järkevää kaventaa lasten päivähoito-oikeutta — haitat ylittävät pian pienet säästöt,” hän sanoi.
Vuonna 2023 hän arvosteli hallituksen laajoja säästöohjelmia.
”Tilanteemme ei ole sama kuin 1990-luvun kriisissä. Meillä on hyvä luottoluokitus eikä markkinoilta tule painetta leikata näin rajusti,” hän sanoi.
Sen sijaan hän on peräänkuuluttanut tasapainoista lähestymistapaa — maltillisia säästöjä, oikeudenmukaista verotusta ja investointeja tutkimukseen, koulutukseen ja työllisyyteen. Hänen mukaansa hyvän politiikan on sovitettava yhteen ”kansantalouden tarpeet ja hyvinvointiyhteiskunnan arvot.”
Poliittisesti sitoutumaton Korkman arvostelee typeryyttä siellä missä sitä näkee — ja totesi eräässä työmarkkinakiistassa:
”En uskonut, että voimme olla näin tyhmiä,” hän sanoi kuivasti.
Palkinnot ja tunnustukset
Vuonna 2025 Suomen evankelis-luterilainen kirkko myönsi Korkmanille kirkon viestintäpalkinnon, tunnustaen hänet moraaliseksi ääneksi talouskeskustelussa.
”Hän on tuonut moraalisen ulottuvuuden talouskeskusteluun,” kirkolliskokous totesi perusteluissaan.
Aiemmin hän on saanut valtion tiedonjulkistamispalkinnon, tunnustuksena työstään taloustieteen popularisoijana.
Hän jatkaa osallistumista keskusteluihin ja paneeleihin — viimeksi juhlistaen Helsingin perheneuvonnan 80-vuotisjuhlaa — joissa hän muistuttaa, että talouspäätökset koskettavat aina ihmisiä.
Perhe-elämään juurtunut elämä
Julkisen hahmon taustalla on perhekeskeinen mies. Korkman oli naimisissa Marit Korkman kanssa, ja heillä on tytär Julia Korkman, arvostettu oikeuspsykologi ja tutkija. Hänellä on kolme aikuista lasta ja yhdeksän lastenlasta, ja hän auttaa usein puolisonsa nuorimman lapsenlapsen hoidossa.
”Elän onnellista perhe-elämää,” hän sanoi.
