Jari Isometsä, syntynyt 11. syyskuuta 1968 Torniossa, on yksi suomalaisen maastohiihdon tunnetuimpia nimiä. Hänen uransa kesti yli kaksi vuosikymmentä ja toi hänelle paikan Suomen hiihtäjäeliitissä. Isometsä tunnettiin erityisesti voimastaan ja luotettavuudestaan, ja hän oli keskeinen hahmo monissa olympia- ja MM-viesteissä. Kuitenkin hänen uraansa varjosti merkittävä dopingskandaali, joka vaikutti syvästi hänen maineeseensa urheilijana.
Olympialaiset ja maailmannäyttämö
Isometsän ensimmäinen suuri läpimurto tapahtui 1992 talviolympialaisissa Albertvillessä, missä hän auttoi Suomea voittamaan pronssia 4×10 km viestissä. Hänen vahva suorituksensa viestissä osoitti hänen kestävyytensä ja kykynsä menestyä paineen alla, mikä avasi uusia mahdollisuuksia maailman huipulla. Suomi luotti Isometsään viestien ankkuriosuudella, ja hänen vahva viimeistelynsä oli ratkaiseva tekijä joukkueen menestyksessä.
Lillehammerin 1994 talviolympialaisissa Isometsä saavutti jälleen pronssia viestissä, ja hän toisti tämän saavutuksen Nagano 1998 talviolympialaisissa. Hänen suorituksensa 1990-luvulla vakiinnuttivat hänen asemansa yhtenä Suomen luotettavimmista viestihiihtäjistä.
Maailmanmestaruuskilpailuissa Isometsä osoitti monipuolisuutensa voittamalla useita mitaleja. Thunder Bayssa vuonna 1995 hän saavutti hopeaa 4×10 km viestissä ja pronssia takaa-ajossa. Hänen menestyksensä jatkui Trondheimissa 1997, missä hän voitti toisen hopeamitalin viestissä, mikä vahvisti hänen asemansa huippuhiihtäjänä.
Kansallinen menestys ja monipuolisuus
Kotimaassa Isometsä hallitsi myös Suomen mestaruuskilpailuja. Kilpaillen Alatornion Pirkkojen riveissä, hän voitti lukuisia titteleitä ja oli keskeinen hahmo suomalaisessa hiihtoyhteisössä. Yhteistyö valmentaja Harri Kirvesniemen kanssa oli merkittävässä roolissa hänen uransa kehityksessä.
Hiihtouransa lisäksi Isometsä oli lahjakas keskimatkan juoksija. Nuoruusvuosinaan hän saavutti vaikuttavan ajan 1:56 800 metrin juoksussa, mikä osoitti hänen monipuolisuutensa ja kestävyyden myös muilla urheilun alueilla.
Lahden dopingskandaali
Isometsän uran suurimpia varjopuolia oli hänen osallisuutensa Lahti 2001 MM-kisojen dopingskandaalissa. Hän oli ensimmäinen suomalaisista hiihtäjistä, joka jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä. Aluksi Isometsä otti vastuun tapahtuneesta yrittäen suojella joukkuetovereitaan, mutta myöhemmin paljastui, että useat muutkin suomalaiset hiihtäjät olivat syyllistyneet samaan. Hänen käyttämänsä aine oli EPO-hormoni.
Skandaalin seurauksena Isometsälle määrättiin kahden vuoden kilpailukielto, ja häneltä vietiin takaa-ajon hopeamitali Lahden MM-kisoista. Skandaali paheni, kun Pekka Koponen myöhemmin syytti Isometsää oikeudessa valehtelusta dopingin käytöstä. Vaikka Isometsä kielsi toistuvasti syytökset, Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänet ehdolliseen vankeuteen väärän todistuksen antamisesta.
Eläkkeelle siirtyminen ja liike-elämän ura
Kilpailukieltonsa jälkeen Isometsä yritti paluuta kilpailuihin, mutta ei päässyt enää entiselle tasolleen. Hän päätti lopettaa hiihtouransa virallisesti sen jälkeen, kun hänet jätettiin valitsematta Torinon 2006 talviolympialaisiin. Hänen viimeinen merkittävä kilpailusuorituksensa nähtiin Kontiolahden viestissä vuonna 2009, missä hän nosti joukkueensa sijoitusta merkittävästi.
Urahiihdon jälkeen Isometsä siirtyi liikemaailmaan. Hän toimi muun muassa Meri-Teijo Golf Oy:n toimitusjohtajana vuosina 2011–2013 ja Forssan Pilvenmäen raviradan toiminnanjohtajana. Vuonna 2015 hän aloitti Ekovilla Oy:n aluepäällikkönä Etelä-Suomessa.
Perhe-elämä ja julkiset sitoumukset
Jari Isometsä on naimisissa Johanna Isometsän (os. Björn) kanssa, ja heillä on kaksi lasta, Eetu ja Aada Isometsä. Huolimatta julkisesta kohusta, joka liittyi hänen urheilu-uraansa, Isometsä on elänyt hiljaista perhe-elämää ja keskittynyt liiketoimintaansa. Vuonna 2007 hän pyrki eduskuntaan Keskustan ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä, mutta hänen poliittinen uransa jäi lyhyeksi. Vuonna 2021 julkaistiin Isometsän elämäkerta Isometta’s Son, joka tarjosi syvällisen katsauksen hänen elämäänsä, hiihtouran nousuun, dopingskandaaliin ja kokemuksiin uran jälkeen. Teoksen kirjoitti Soili Pohjolainen, ja sen julkaisi WSOY.