Kun isä kuunteli Pikku-Kallen iltarukousta ovella, hän ei osannut aavistaa, miten syvällisesti sanat “Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan” pian koskettaisivat perhettä. Kun vaari yllättäen menehtyi seuraavana päivänä, isä alkoi pohtia, oliko Kallen rukouksessa piillyt enne.
Muutaman päivän kuluttua, kun Pikku-Kalle jatkoi rukoustaan pyytämällä siunausta äidille ja pyytäen Jumalaa ottamaan isän vastaan, isän mielessä vallitsi pelko ja hämmennys. Hän vietti seuraavan päivän äärimmäisen varovaisena, välttäen kaikkea mahdollisesti vaarallista toimintaa, eläen päivänsä kolesteroolitonta salaattia syöden ja toimistossaan lukittautuneena.
Kotiin palattuaan, helpottuneena selviytymisestään, isä jakoi kokemuksensa päivästä vaimonsa kanssa, joka vastasi kertomalla, että päivä oli ollut raskas myös kotona – postinkantaja oli nimittäin menehtynyt odottamatta heidän ovellaan.
Tämä tarina kuvaa humoristisesti, kuinka Pikku-Kallen sanat laittoivat isän pelkäämään omaa kohtaloaan, kunnes ironinen käänne tapahtuu perheen ulkopuolella.