Taikuri esiintyi risteilyaluksella. Koska matkustajat vaihtuivat viikoittain, hän toisti samoja temppujaan yhä uudestaan. Ainoa ongelma oli kapteenin papukaija, joka seurasi esityksiä viikosta toiseen ja alkoi oivaltaa, miten taikatemput tehtiin.
Papukaija huusi esityksen aikana: ”Katsokaa, se ei ole sama hattu!” tai ”Katsokaa, hän piilottaa kukat pöydän alle!” ja ”Hei, miksi kaikki kortit ovat pata-ässää?”
Tämä aiheutti taikurissa suurta ärtymystä, mutta hän ei voinut tehdä asialle mitään, sillä loppujen lopuksi papukaija oli kapteenin lemmikki.
Kunnes eräänä myrskyisänä yönä Tyynellämerellä laiva upposi.
Irvokkaan kohtalon oikusta taikuri löysi itsensä kellumasta merellä puunpalan päältä, yhdessä tuon saman papukaijan kanssa. He tuijottivat toisiaan vihaisesti, sanomatta mitään.
Tilanne jatkui yhden päivän… sitten kaksi päivää… ja kolme päivää.
Neljäntenä päivänä papukaija ei enää kestänyt hiljaisuutta ja tokaisi: ”Hyvä on, annan periksi. Missä se perkeleen laiva on?”