Eräänä yönä murtovaras murtautui näyttävään kotiin vain löytääkseen sisältä pariskunnan, miehen ja naisen. Tilanteen pakottamana hän päätti ottaa kaksikon aseella uhaten panttivangeikseen.
Miehen ja naisen hän sitoi tuoleihin, selät vastakkain, ja ryhtyi penkomaan kotia arvoesineiden toivossa.
Kun varas oli lastannut saaliinsa autoon ja oli valmis poistumaan, mies yrittäessään viimeisen kerran vedota varkaan parempaan minään, huusi: “Anna hänen mennä, ole kiltti!”
Varas, kylmän pragmaattisena, vastasi: “Ei tule kuuloonkaan. Hän voisi hälyttää poliisit perääni.”
Mies ei luovuttanut, vaan aneli yhä epätoivoisemmin: “Tee mitä tahansa, mutta päästä hänet vapaaksi!”
Varas, edelleen kieltäytyen, kuuli miehen lopullisen, epätoivoisen pyynnön: “Ole armollinen, irrota hänet. Vannon, hän ei soita poliisille.”
Tämä sai varkaan ihmettelemään miehen syvää huolta “vaimostaan”, ajatellen miehen olevan esimerkillisen rakastava puoliso.
Kun varas oli lähes liikuttunut miehen rakkauden osoituksesta, mies paljasti todellisen huolensa: “Ei, ei! Minun vaimoni on palaamassa kotiin 15 minuutin kuluttua!”
Tämä tarina tarjoaa koomisen käänteen tilanteeseen, jossa todelliset suhteet ja niiden monimutkaisuudet tulevat valloittavalla tavalla esiin keskellä jännittävää murtovarkautta.