Eläketurvakeskuksen (ETK) Helsingin Sanomille tekemät laskelmat osoittavat, että eläkeläiset Suomessa
ovat maksaneet vain osan eläkevaroistaan.
Erityisesti vuonna 1940 syntyneet saavat keskimäärin 5,22 euroa ja vuonna 1950 syntyneet keskimäärin
3,15 euroa jokaista työuran aikana eläkemaksuihin sijoitettua euroa kohden, lehti raportoi viime
keskiviikkona.
Ihmisille, jotka on syntynyt 1960-luvulla tai sen jälkeen, saama summa laskee noin kahteen euroon
jokaista maksettua euroa kohden.
Lisäksi Eläketurvakeskus (ETK) on tehnyt toisenkin laskelman, joka ottaa huomioon eläkerahastojen
keskimääräisen nimellistuoton. Tässä laskelmassa oletetaan, että jos eläkejärjestelmää ei olisi, ihmiset
sijoittaisivat eläkemaksuilleen vastaavan summan reaalituotolla 3,5 prosenttia.
Heikki Tikanmäki, kehityspäällikkö ETK:sta, totesi Helsingin Sanomille, “Laskelman perusteella nykyisten
eläkeläisten tekemät eläkemaksut eivät riittäisi kattamaan heidän eläkkeitään täysimääräisesti, vaikka
kaikki maksut olisi sijoitettu rahastoihin. Tämän vuoksi nykyiset eläkeläiset ovat maksaneet vain osan
eläkkeistään.”
Nykyiset työssäkäyvät suomalaiset hyötyisivät vastaavasti mahdollisuudesta sijoittaa eläkemaksunsa 3,5
prosentin reaalituotolla.
Sukupolvien väliset erot johtuvat pääasiassa siitä, että eläkemaksut ovat nousseet sen jälkeen, kun
ansiosidonnainen eläkejärjestelmä otettiin käyttöön 1960-luvun alussa. Maksut pidettiin alhaisina
ensimmäisinä vuosikymmeninä, koska ansiosidonnaista eläkettä kerryttäneitä henkilöitä oli vähän.
Suvi-Anne Siimes, Eläketurvakeskuksen TELAn toimitusjohtaja, ja Mikko Kautto, ETK:n toimitusjohtaja,
vahvistivat YLE:lle perjantaina, että nykyisten eläkeläisten saamista eläkemaksuista noin viidennes
katetaan heidän aiemmin tekemillään eläkemaksuilla.
Yleisradioyhtiön raportin mukaan vastikään eläkkeelle jääneiden keskimääräinen kuukausieläke on noin
2 000 euroa. Tästä summan noin 400 euroa kattavat menneiden aikojen eläkemaksut, ja loppuosa
rahoitetaan nykyisten työntekijöiden, työnantajien ja yrittäjien maksamilla eläkemaksuilla.
Eläkkeiden rahoitusta täydentävät myös keskushallinto ja työttömyyskassat.
Kautto paljasti, että tällä hetkellä 24,4 prosenttia yksityissektorin kokonaispalkkasummasta käytetään
eläkkeiden rahoitukseen, ja prosenttiosuus on vieläkin korkeampi julkisella sektorilla. Historiallisesti
tämä prosenttiosuus on ollut paljon pienempi: eläkemaksut muodostivat noin 5 prosenttia palkoista
1960-luvulla, nousivat 10 prosenttiin 1970-luvulla ja saavuttivat 15 prosenttia 1980-luvulla.
Siimes totesi, että yksi keskeinen syy eläkemaksujen nousulle on ikäluokkien pienentyminen Suomessa,
mikä johtaa yhä pienempään ryhmään ihmisiä, jotka rahoittavat aikaisempien sukupolvien eläkkeitä.
Suomessa eläkkeiden nousuvauhti ylittää palkkojen kasvun, sillä ne säädetään vuosittain indeksillä, joka
koostuu 80 prosenttia inflaatiosta ja 20 prosenttia palkkojen yleisestä kasvusta.
Viime aikoina eläkkeet ovat nousseet keskustelunaiheeksi maassa, koska hallitus on päättänyt olla
säätämättä niitä samalla, kun se on tehnyt huomattavia leikkauksia esimerkiksi asumis-, opiskelija- ja
työttömyysetuuksiin.
Viime kuussa Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne ehdotti eläkkeiden verotuksen
kiristämistä niin, että vuodenvaihteessa toteutettava indeksiin sidottu eläkkeiden korotus laskisi 5,7
prosentista 4,7 prosenttiin sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.
Kyseinen ehdotus, joka ei olisi koskenut pienimpiä eläkkeitä, ei saanut käytännössä lainkaan tukea
muilta poliittisilta puolueilta.
Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (Kok.) ilmaisi hämmennystään näkemyksestä korostaen,
että hallituksen päätös on kohdistaa säästötoimensa niihin henkilöihin, joilla on mahdollisuus hakea
työtä parantaakseen asemaansa. Toisaalta valtiovarainministeri Riikka Purra (PS) torjui ehdotuksen
väittäen, että matalamman ansiosidonnaisen eläkkeen saajat eivät hyödy pitkästä työurastaan samalla
tavalla kuin julkisen ja takuueläkkeen saajat.
Siimes ilmaisi myös vastustuksensa ehdotusta kohtaan YLE Ykkösaamun haastattelussa.
“Hakemistosuoja on eläkeläisille erittäin tärkeää. Eläkkeiden ostovoiman säilyttäminen on
avainasemassa ansiosidonnaisen eläkejärjestelmän kestävyydelle. Meillä on nyt muutama vuosi
nimellisesti korkeita eläkekorotuksia, mutta samaan aikaan kokonaispalkkasumma on kasvanut ja
eläketulot ovat kasvaneet melko mukavasti, mikä tarkoittaa, että järjestelmä kestää tämän,” hän
perusteli.