Tuloerojen kasvu Suomessa kiihtyi jatkuvasti korkeammalle tasolle 1990-luvun alun lamasta seuranneena aikana, VATT:n taloustutkimuslaitoksen marraskuun lopussa julkaiseman raportin mukaan.
Raportti osoittaa, että yhden prosentin suurituloisimpien tulonosuus kaksinkertaistui 1990-luvun alusta 2000-luvun alkuun – nousten 2,8 prosentista vuonna 1990 6,1 prosenttiin vuonna 2004. Osuus laski viiteen prosenttiin vuoteen 2019 mennessä.
Gini-kerroin myös osoittaa tuloerojen kasvua, nousten 0,2:sta vuonna 1990 0,26:een vuonna 2003, eikä se ole juuri muuttunut 2000-luvulla.
VATT:n tutkijat ovat päätelleet, että tuloerojen kasvu johtuu suurelta osin pääomatulojen kasvusta ja keskittymisestä suurituloisille, huomauttaen, että palkka- ja ansiotulot ovat pysyneet melko vakaina. Suurituloiset hyötyivät vuonna 1993 toteutetusta verouudistuksesta, joka toi käyttöön alhaisemman yhtenäisen verokannan pääomatuloille.
30 000 euroon asti oleva pääomatulo verotetaan 30 prosentin verokannalla, ja yli 30 000 euron pääomatulo 34 prosentin verokannalla.
Vaikka yksilöiden kokonaisveroprosentti laski eri tuloluokissa 1990-luvun puolivälistä 2010-luvulle, tämä lasku oli selkeimmin havaittavissa suurituloisilla.
Lisäksi laman jälkeiset sosiaaliturvan leikkaukset ja jäädytykset ovat pahentaneet tuloeroja Suomessa. Työssäkäyvien ja työttömien kotitalouksien välinen tulokuilu kasvoi 1990-luvun lopulla, jolloin pitkäaikaistyöttömät siirtyivät ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta työmarkkinatukeen ja sosiaaliturvaetuuksia leikattiin tai jäädytettiin.
Työssäkäyvien kotitalouksien mediaanitodellistulo kasvoi 37 prosenttia vuosien 1990 ja 2010 välillä, kun taas työttömien kotitalouksien mediaanitulo kasvoi vain 11 prosenttia.
1990-luvun lamakauden aikana tulonerot eivät kasvaneet, koska sosiaaliturva toimi turvaverkkona. Lama jätti kuitenkin pysyvän jäljen työllisyyteen ja työttömyyslukuihin, kuten raportissa todetaan.
VATT toi myös esiin yhteyden työmarkkinoiden eriarvoisuuden ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden välillä. Vuonna 1987 yli kaksi kolmasosaa (67 %) 25–60-vuotiaista miehistä ilman ansioita oli kumppani, mutta vuoteen 2019 mennessä tämä prosenttiosuus oli laskenut vain 37 prosenttiin.
Yhteiskunnassa näyttää siltä, että työmarkkina-aseman merkitys on kasvanut. Nykyisin pienituloisilla tai työttömillä on vähemmän todennäköistä löytää kumppani verrattuna aikaisempaan. Tämä suuntaus on erityisen havaittavissa miehillä, mutta samankaltainen yleinen kehitys on havaittavissa myös naisilla,” tutkijat huomauttivat.
Tämä eriarvoisuustutkimus on osa Deaton Review of Inequalities -hanketta, joka on Londonissa sijaitsevan Fiscal Studies -instituutin vuonna 2019 aloittama aloite. Hanke, johon kuuluu Suomi 17 maan joukossa, tutkii paitsi työmarkkinoiden eriarvoisuuksia, myös tarkastelee koulutusta, sosiaaliturvaa, verotusta ja sukupuolten välisiä eroja.