Eräällä risteilyaluksella työskentelevä taikuri joutui esittämään samoja temppuja viikosta toiseen, sillä matkustajat vaihtuivat jatkuvasti. Ainoa vakituinen ”katsoja” oli kapteenin papukaija, joka pian oppi temppujen salat ja alkoi paljastaa ne ääneen kesken esityksen: “Katsokaa, se ei ole sama hattu!” tai “Hän piilottaa kukat pöydän alle!” ja niin edelleen.
Taikuri oli tästä kovin kiusaantunut, mutta koska kyseessä oli kapteenin lemmikki, ei hän voinut asialle mitään.
Eräänä myrskyisenä yönä kohtalo iski, ja laiva upposi Tyynellämerellä. Ironisen käänteen myötä taikuri ja papukaija päätyivät yhdessä ajelehtimaan avomerellä puunpalasella, kumpikaan ei virkkanut toiselleen mitään päiväkausiin.
Pitkän, sanattoman mittelön jälkeen papukaija murtui ensimmäisenä neljäntenä päivänä ja tokaisi: “Hyvä on, anna tulla. Missä se vitun laiva on?”
Tämä tarina tarjoilee huumorilla maustetun opetuksen odottamattomista käänteistä ja siitä, kuinka tiukimmatkin viholliset voivat löytää yhteisen sävelen äärimmäisissä olosuhteissa.