JUSSI HALLA-AHO (PS) erottuu ensisijaisena kansallisena konservatiivina, kun taas Li Andersson (LA) nousee johtavaksi vasemmistolaisliberaaliksi vihreäksi ehdokkaaksi presidentti Sauli Niinistön seuraajaksi, kuten Helsingin Sanomien kehittämä presidentinvaalien kompassi osoittaa.
Kahdeksasta pääehdokkaasta Halla-aho oli ainoa, joka vastusti ajatusta, että lisääntynyt monimuotoisuus ja monikulttuurisuus olisivat hyväksi Suomelle.
Toisaalta Andersson oli ainoa ehdokas, joka katsoi, että ympäristöasiat tulisi asettaa etusijalle työpaikkojen luomisen ja talouskasvun edelle, kun nämä ovat ristiriidassa keskenään.
Harry Harkimo (MN), joka on sijoittunut oikeistolaisimpana ehdokkaana, ilmoitti lehdelle vastustavansa veronkorotuksia ja kannattavansa keskus- ja paikallishallinnon omistusosuuksien vähentämistä yrityksissä.
Mika Aaltola, ainoa ehdokas ilman poliittista taustaa, kallistuu hieman vasemmalle oikealta-vasemmalle poliittisella spektrillä ja sijoittuu kansallis-konservatiivisen ja liberaali-vihreän spektrin keskelle, hänen vastauksensa osoittavat. Esimerkiksi Aaltola ehdotti, että verotuksen nostaminen olisi suotavampaa kuin julkisten palveluiden ja sosiaaliturvaetuuksien leikkaaminen.
“Presidentti ei puutu päivittäiseen politiikkaan, mutta kannatan pohjoismaista hyvinvointivaltiota. On tärkeää kannustaa vähemmistöjä ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja puolustaa jokaisen oikeutta arvokkaaseen elämään”, hän totesi.
Hän ilmaisi myös eri mieltä olevansa ajatuksen kanssa, että valtion tulisi lisätä sekaantumistaan markkinoiden toimintaan.
Aaltola on tällä hetkellä vaalivapaalla Suomen Ulkopoliittisen Instituutin johtajan tehtävästään kampanjansa vuoksi.
Puolella presidenttiehdokkaista on sijoittuminen lähelle poliittisen kompassin keskustaa. Sari Essayah (KD), Alexander Stubb (Kok) ja Olli Rehn (Keskusta) kaikki osoittavat lievää oikealle kallistumista vasemmalta-oikealle akselilla. Vaikka Essayahia ei voida tiukasti luokitella kansallis-konservatiiviseksi tai liberaali-vihreäksi, sekä Rehn että Stubb näyttävät kallistuvan maltillisesti kohti liberaali-vihreää spektrin päätä, heidän vastauksensa viittaavat siihen.
Pekka Haavisto (Vihreät) on selvästi tunnistettavissa liberaali-vihreäksi poliitikoksi, ja hän osoittaa lievää vasemmalle kallistumista perinteisellä vasemmalta-oikealle asteikolla.
Haavisto oli osittain samaa mieltä ajatuksesta, että keskus- ja paikallishallintojen tulisi vähentää omistustaan yrityksissä, mutta pidättäytyi kommentoimasta, tulisiko ympäristön asettaa etusijalle työpaikkojen luomisen ja talouskasvun edelle tilanteissa, joissa nämä ovat ristiriidassa.
Huolimatta pitkäaikaisista sidoksistaan Vihreään liittoon ja Keskustapuolueeseen, Aaltola, Haavisto ja Rehn edustavat kukin vaalipiiriyhdistystä ehdokkaanaan.